Mineraalivarantojen arvo ratkaistaan vasta siinä vaiheessa, kun malmista erotetaan metallit, metallit jalostetaan materiaaleiksi ja materiaalit päätyvät teollisiin tuotteisiin, Ruotsin uusi mineraalistrategia kiteyttää. Suomenkin kannattaa tavoitella nykyistä suurempaa osaa arvoketjusta.
Ruotsin hallitus julkaisi 23. heinäkuuta 2026 uuden mineraalistrategiansa. Raportti on 50-sivuinen ja sen virallinen nimi on Sveriges mineralstrategi – med sikte på en stark mineralindustri som ökar Sveriges konkurrens- och motståndskraft.
Ruotsi ajattelee mineraalipolitiikkaa osana laajempaa teollista järjestelmää. Strategia yhdistää mineraalit metallurgiaan, materiaalitekniikkaan, kierrätykseen, tutkimukseen, teolliseen infrastruktuuriin, puolustukseen ja vientiin.
Suomen vuoden 2024 mineraalistrategiassa tavoitellaan niin ikään jalostusarvon nostamista, mutta Ruotsin vahvuutena on strategian kytkeminen olemassa olevaan teollisuusklusteriin, nimettyihin tutkimusohjelmiin ja konkreettisesti rahoitettuihin instituutioihin.
Mineraalit koko talouden perustana
Ruotsin hallituksen lähtökohta on geopoliittinen. EU kuluttaa raportin mukaan noin neljänneksen maailman raaka-aineista, mutta tuottaa niistä vain noin kolme prosenttia. Monien kriittisten metallien kohdalla EU:n tuontiriippuvuus ylittää 90 prosenttia ja tuonti keskittyy usein yhteen maahan.
Strategia kuvaa, kuinka Kiina hallitsee mineraalien arvoketjua malminetsinnästä ja kaivostoiminnasta mineraalien rikastamiseen, metallurgiaan, jalostukseen, komponenttien valmistukseen ja kierrätykseen saakka. Ruotsin vastaus tähän riippuvuuteen on oman teollisen kapasiteetin vahvistaminen koko ketjun alueella.
Raaka-aineomavaraisuus ei synny pelkästään siitä, että maaperässä on mineraaleja tai että niitä louhitaan. Taloudellinen ja strateginen omavaraisuus edellyttää kykyä erottaa, puhdistaa, rikastaa ja jalostaa aineita teollisesti käyttökelpoiseen muotoon.
Esimerkiksi harvinaisten maametallien esiintymä ei vielä tarjoa eurooppalaiselle teollisuudelle magneetteja. Väliin tarvitaan kemiallista erotusta, metallurgiaa, jalostusta, metalliseosten valmistusta ja komponenttituotantoa. Juuri näissä vaiheissa syntyy usein suurempi arvonlisä kuin varsinaisessa louhinnassa.
Valmis teollinen ekosysteemi Ruotsin etuna
Ruotsin strategian tärkeimpiä käsitteitä on det svenska gruvklustret, ruotsalainen kaivos- ja mineraaliklusteri. Se käsittää kaivosyritysten lisäksi laitevalmistajat, teknologiayritykset, metallurgisen teollisuuden, yliopistot, tutkimuslaitokset sekä mineraaleja käyttävän teollisuuden.
Strategia nostaa esiin erityisesti Epirocin ja Sandvikin. Yrityksillä on merkittävä maailmanmarkkina-asema maanalaiseen louhintaan ja kallionkäsittelyyn tarkoitetuissa laitteissa. Mineraaliklusteri on samalla vientiteollisuuden teknologia-alusta.
Kaivokset tuottavat ainevirtoja, metallurginen teollisuus jalostaa niitä, laitevalmistajat kehittävät teknologiaa ja tutkimusjärjestelmä ratkaisee prosessien teknisiä ongelmia. Osaaminen voidaan tämän jälkeen myydä maailmalle laitteina, ohjelmistoina, tuotantomenetelminä ja suunnittelupalveluina.
Suomellakin on vastaavia vahvuuksia. Suomessa toimii merkittävä mineraalien ja metallien jalostusteollisuus, vahva prosessiteknologian osaaminen ja esimerkiksi Metson kaltaisia kansainvälisiä teknologiayhtiöitä. Suomessa jalostetaan jo nykyisin enemmän kaivannaisia kuin omista kaivoksista tuotetaan.
Ruotsin mallissa nämä vahvuudet kuitenkin näyttäytyvät selkeämmin yhtenä kansallisena teollisena järjestelmänä. Mineraalistrategia on sidottu Ruotsin teollisuusstrategiaan sekä Norrbottenin ja Västerbottenin teollista uudistumista koskevaan strategiaan. Hallitus kertoo suoraan, että asiakirjojen on tarkoitus vahvistaa toisiaan.
Mineraalipolitiikka, akkustrategia, terästeollisuus, puolustusteollisuus, energiapolitiikka, satamat ja liikenneväylät tarvitsevat yhteisen teollisen suunnan.
Ruotsi rahoittaa metallurgista tutkimusta
Ruotsin strategian konkreettisin jalostusta koskeva sisältö löytyy tutkimuspolitiikasta.
Ruotsin hallitus on osoittanut mineraalialan tutkimukseen yhteensä 328 miljoonaa kruunua vuosille 2025–2028. Rahoitus jakautuu nimettyihin ohjelmiin ja organisaatioihin.
Luulajan teknillisen yliopiston yhteydessä toimiva Centre of Advanced Mining and Metallurgy, CAMM, saa pysyvämpää ja vahvistettua rahoitusta. Keskuksen rahoitukseen osoitetaan 145 miljoonaa kruunua vuosina 2025–2028. Tutkimuksen kohteena ovat muun muassa kriittisten ja strategisten mineraalien tuotantotekniikat, rikastus sekä primaaristen ja sekundaaristen materiaalien hyödyntäminen.
Ruotsin tiedeneuvosto Vetenskapsrådet perustaa lisäksi uuden perustutkimusohjelman, joka kattaa koko ketjun malminetsinnästä ja louhinnasta mineraalien prosessointiin, metallien tuotantoon ja kierrätykseen. Ohjelman rahoitus on 85 miljoonaa kruunua vuosina 2025–2028.
Ruotsin valtion innovaatioviraston Vinnovan rahoitusta kasvatetaan 92,6 miljoonalla kruunulla, jotta ruotsalaiset toimijat voivat osallistua EU:n raaka-aineohjelmiin. Vinnova koordinoi lisäksi vuosina 2026–2037 toimivaa Raw Materials Partnership eli RAMP-ohjelmaa, johon osallistuu 54 jäsenmaata ja kumppanimaata.
Strategia tunnistaa, että uusien kriittisten metallien hyödyntämisen suurimmat pullonkaulat liittyvät usein metallurgiaan ja kemiallisiin erotusmenetelmiin.
Harvinaiset ja monimutkaisiin malmeihin sitoutuneet metallit tarvitsevat uusia erotusprosesseja. Niiden kehittäminen on teknisesti vaativaa ja kallista. Strategia nostaa erikseen esiin myös kovassa kysynnässä olevien akkujen ja tuulivoimaloiden tarvitsemien metallien jalostusosaamisen.
Suomessa GTK:lla, VTT:llä, Aalto-yliopistolla, Oulun yliopistolla, LUT-yliopistolla ja suomalaisilla yrityksillä on huomattavaa osaamista. Ruotsin esimerkki korostaa tutkimuksen keskittämistä teollisesti määriteltyihin ongelmiin: erotukseen, rikastukseen, raffinointiin, sivuvirtojen käsittelyyn ja kierrätysmateriaalien käyttöönottoon.
Jalostuksen raaka-ainetta myös vanhoista jätteistä
Ruotsin strategiassa kierrätys rinnastetaan uusien esiintymien hyödyntämiseen. Metalleja voidaan saada käytöstä poistetuista tuotteista, teollisista sivuvirroista, tuhkista ja vanhoista kaivannaisjätteistä.
Ruotsissa teräsromun kierrätysaste on noussut pitkällä aikavälillä noin 90 prosenttiin. Kriittisten ja harvinaisten metallien kierrätys on edelleen vähäistä. Maassa toimii vain muutamia laitoksia, joissa käsitellään kriittisiä raaka-aineita sisältäviä litiumioniakkuja, elektroniikkaa, lyijyakkuja ja tuhkia.
Strategian mukaan tekninen kierrätettävyys ei yksin riitä. Kannattavuuteen vaikuttavat keräysjärjestelmät, materiaalien jäljitettävyys, tuotteiden purettavuus, erotustekniikka, materiaalien pitoisuudet ja uusiomateriaalin markkinahinta.
Ruotsin ympäristövirasto Naturvårdsverket on saanut tehtäväkseen tunnistaa kriittisten raaka-aineiden kierrätysketjun keskeiset hankkeet ja markkinatoimijat. Virasto valmistelee myös kansallisen ohjelman kriittisten raaka-aineiden kiertotaloudesta.
Suomen mineraalistrategia sisältää vastaavan ajatuksen. Se ehdottaa kannusteita parhaiden teknologioiden ja kiertotalousratkaisujen käyttöönottoon.
Ruotsin lähestymistavan etuna on toimeenpanon näkyvyys. Vastuu on osoitettu nimetylle viranomaiselle ja tutkimusrahoitus on jo ainakin osittain päätetty.
Suomessa erityisen suuri mahdollisuus liittyy kaivannaisjätteisiin. Ne muodostavat noin kolme neljäsosaa Suomessa vuosittain syntyvästä jätteestä. Vanhojen rikastushiekkojen ja sivukivien sisältämät metallit voivat muuttua hyödyntämiskelpoisiksi, kun metallien hinnat, kysyntä ja erotustekniikka kehittyvät.
Tällöin talouskasvu ei edellytä aina kokonaan uuden kaivoksen perustamista. Se voi syntyä olemassa olevien ainevirtojen tarkemmasta analyysistä ja tehokkaammasta jalostamisesta.
EU tavoittelee ennen kaikkea jalostuskapasiteettia
EU:n kriittisiä raaka-aineita koskeva asetus asettaa vuodelle 2030 kolme keskeistä tavoitetta.
EU:ssa pitäisi tuottaa louhimalla vähintään 10 prosenttia strategisten raaka-aineiden vuosittaisesta kulutuksesta. Jalostuskapasiteetin pitäisi vastata vähintään 40 prosenttia kulutuksesta ja kierrätyksen vähintään 25 prosenttia. Lisäksi korkeintaan 65 prosenttia yhden strategisen raaka-aineen tarpeesta yhdessä jalostusvaiheessa saisi olla peräisin yhdestä EU:n ulkopuolisesta maasta.
Jalostustavoite on nelinkertainen louhintatavoitteeseen verrattuna.
Eurooppa tunnistaa siis, että omavaraisuuden ratkaiseva pullonkaula sijaitsee jalostuksessa. EU voi myös tuoda mineraalirikasteita kumppanimaista ja jalostaa ne Euroopassa. Tämä tarjoaa Suomelle ja Ruotsille mahdollisuuden kehittyä koko Euroopan jalostuskeskuksiksi, vaikka kaikki raaka-aine ei tulisi omista kaivoksista.
EU:n strategisen hankkeen asema voi koskea louhinnan lisäksi jalostusta tai kierrätystä. Tällainen asema tuo hankkeelle määräajatetun lupaprosessin, keskitetyn viranomaisasioinnin ja tukea rahoituksen järjestämiseen.
Ruotsin strategia kytkeytyy tähän järjestelmään varsin suoraan. Se tarkastelee kansallista mineraalipolitiikkaa välineenä, jolla Ruotsi voi ottaa huomattavan osan EU:n tavoittelemasta jalostuskapasiteetista.
Narvik on Ruotsille teollinen valtti
Narvikin yhteyden merkitys näkyy Ruotsin teollisen pohjoisen rakenteessa. Pohjois-Ruotsin malmi-, metalli- ja terästeollisuudella on rautatieyhteys Atlantin rannalla sijaitsevaan Narvikin ympärivuotisesti käytettävään syväsatamaan. Tämä antaa Ruotsille länteen avautuvan vientireitin ja vaihtoehdon Itämeren kuljetuksille.
Narvikin yhteys vahvistaa Ruotsin kykyä tuoda rikasteita jalostettavaksi ja viedä jalostettuja tuotteita kansainvälisille markkinoille. Sen arvo on noussut myös turvallisuuspoliittisesti Ruotsin liityttyä myös Natoon. Pohjoisen infrastruktuuri palvelee sekä siviiliteollisuutta että huoltovarmuutta.
Suomelle kysymys Narvikista liittyy siksi laajempaan teollisuuspolitiikkaan. Suomen pohjoisten rataosuuksien kapasiteetti, yhteydet Ruotsin rataverkkoon ja pääsy Norjan satamiin vaikuttavat siihen, voidaanko Lappiin ja Pohjois-Suomeen rakentaa kilpailukykyistä mineraalien ja metallien jalostusta.
Suoran uuden radan rakentaminen Narvikiin olisi erittäin suuri ja ympäristövaikutuksiltaan vaikea hanke. Ensimmäinen käytännöllinen askel olisi vahvistaa olemassa olevaa yhteyttä Tornion ja Haaparannan kautta Ruotsin rataverkkoon sekä edistää Ruotsin ja Norjan pohjoisten ratojen kapasiteettia yhteisenä pohjoismaisena teollisuus- ja huoltovarmuushankkeena.
Suomi tarvitsee Narvikin suuntaan toimivan teollisen kuljetuskäytävän. Sen ei välttämättä tarvitse tarkoittaa yhtä kokonaan uutta ratalinjaa.
Suomen strategian ongelmana toimeenpanon hajanaisuus
Suomen kansallinen mineraalistrategia julkaistiin joulukuussa 2024. Sen visiona on, että Suomi toimii mineraalien kestävän ja vastuullisen hyödyntämisen globaalina edelläkävijänä, kumppanina ja kehittäjänä. Strategian tavoitteisiin kuuluvat mineraaliklusterin kasvu, strategisten mineraalien saatavuus ja raaka-aineiden jalostusarvon nostaminen.
Sisällöllisesti Suomi ja Ruotsi ovat strategioissaan lähellä toisiaan. Molemmat korostavat koko arvoketjua, tutkimusta, kiertotaloutta, vastuullisuutta ja Euroopan strategista autonomiaa.
Ero löytyy rakenteesta ja konkretian asteesta. Ruotsi nimeää selvästi mineraaliklusterinsa keskeisiä teollisia toimijoita ja tutkimusinstituutioita. Se yhdistää mineraalistrategian alueelliseen teollistumiseen ja ilmoittaa tutkimusohjelmien rahoitussummat. Lisäksi strategia tarkastelee mineraaliosaamista vientituotteena.
Suomen strategia määrittelee oikeita tavoitteita, mutta niiden toteuttaminen jakautuu useiden ministeriöiden, virastojen, yliopistojen ja rahoittajien vastuulle. Jalostusarvon nostamiselle ei näyttäydy yhtä selkeää kansallista ohjelmaa, jossa olisi nimetyt teknologiset painopisteet, vetovastuulliset tutkimuskeskukset, aikataulu ja rahoitus. Tämä on Suomen tärkein kehityskohde.
Mitä Suomen kannattaa oppia Ruotsilta?
Suomi voisi rakentaa mineraalistrategiansa toimeenpanon viiden teollisen kysymyksen ympärille.
Ensimmäinen on metallurginen osaaminen. Suomen pitäisi tunnistaa ne kriittiset aineet, joiden erotuksessa ja jalostuksessa Suomella on realistinen mahdollisuus saavuttaa eurooppalainen johtava asema. Kaikkia arvoketjuja ei voida rakentaa samanaikaisesti.
Toinen on tutkimuksen pitkäjänteinen rahoitus. Ruotsin CAMM-malli osoittaa, kuinka yliopiston ympärille voidaan muodostaa kansallisesti tunnistettava keskus, joka yhdistää perustutkimuksen, soveltavan tutkimuksen ja yritysten tarpeet.
Kolmas on sekundaaristen raaka-aineiden teollinen hyödyntäminen. Suomen vanhat rikastushiekat, metalliteollisuuden kuonat, tuhkat, akut ja elektroniikkajätteet pitäisi nähdä kartoittamisen arvoisina mineraalivarantoina.
Neljäs on logistinen kokonaisuus. Jalostus tarvitsee sähköä, vettä, rautateitä, satamia ja turvallisia tuontireittejä. Narvikin yhteyden kehittäminen kuuluu tähän samaan kokonaisuuteen.
Viides on kaupallinen mittakaava. Tutkimushanke muuttuu talouskasvuksi vasta pilotoinnin, demonstraatiolaitoksen ja teollisen investoinnin kautta. Suomen pitäisi rakentaa rahoituspolku, joka kantaa uuden erotus- tai jalostustekniikan laboratoriosta ensimmäiseen kaupalliseen laitokseen.
Ruotsin strategia ei ratkaise kaikkia näitä kysymyksiä. Se nojaa edelleen vahvasti uusien kaivosten avaamiseen ja lupaprosessien nopeuttamiseen. Jalostusteollisuuden osalta sen suurin arvo Suomelle löytyy tavasta yhdistää mineraalipolitiikka tutkimukseen, vientiteollisuuteen ja alueelliseen teollistamiseen.
Suomen mineraalivarojen suurin kasvupotentiaali voi löytyä siitä, kuinka paljon enemmän arvoa jokaisesta louhitusta, tuodusta tai kierrätetystä tonnista kyetään tuottamaan.
Kaivos tuottaa raaka-aineen. Jalostus tuottaa teollisuuden, osaamisen, vientitulot ja pysyvämmän strategisen aseman.
Lue lisää:
- Regeringskansliet, Klimat- och näringslivsdepartementet: Sveriges mineralstrategi – med sikte på en stark mineralindustri som ökar Sveriges konkurrens- och motståndskraft
- Regeringskansliet: Regeringen lanserar strategi för en stark mineralindustri
- Valtioneuvosto: Kansallinen mineraalistrategia (2024)
- Työ- ja elinkeinoministeriö: Kansallinen mineraalistrategia: mineraalien tarve kasvaa alati
- Työ- ja elinkeinoministeriö: Uusi aika, uusi mineraalistrategia
- Työ- ja elinkeinoministeriö: Työryhmä esittää ratkaisuja kaivannaisjätteiden hyödyntämiseksi
- Euroopan komissio: European Critical Raw Materials Act
- GTK, VTT ja Aalto-yliopisto: Kriittisistä raaka-aineista Suomen kasvun ajuri