Suomen kasvu alkaa opettajasta – Kahdeksan kohdan ohjelma koulutuksen, tutkimuksen ja osaamisen palauttamiseksi Suomen tärkeimmäksi kasvutekijäksi

PISA-romahdus ja nuorten aikuisten pysähtynyt koulutustaso tekevät osaamisesta Suomen kiireellisimmiksi kasvukysymyksiksi. Koulutuksen ja infrastruktuurin kehittäminen ja parantaminen ovat keskeisimmät talouskasvun peruskivet. Tässä esitellään kahdeksan kohdan lista parannusehdotuksia, jotka rakentavat pitkäjänteisiä muutoksia opiskeluun, opetuksen laatuun ja korkeakoulutukseen pääsyyn.

Alunperin 29.8.2026 julkaistu artikkeli on päivitetty 14.9.2026. Teksti on päivitetty PISA 2025 -tulosten, nuorten aikuisten korkeakoulutusta koskevien uusien tietojen ja ammattikorkeakoulujen syyskuussa 2026 päättyneen työriidan jälkeen.

Suomen pitkän aikavälin talouskasvu ratkaistaan siinä, kuinka osaavaa työvoimaa maassa on ja kuinka hyvin osaaminen muuttuu tutkimukseksi, innovaatioiksi, yrityksiksi ja tuottavuudeksi. Verotus, sääntely ja investointituet vaikuttavat kasvuun nopeasti. Koulutuksen vaikutus tulee hitaammin, mutta sen vaikutus ulottuu vuosikymmenien ajan.

Syyskuussa 2026 julkaistu PISA 2025 tekee koulutuksesta yhä vaikeammin sivuutettavan yhteiskunnallisen ja myös talouspoliittisen kysymyksen. Suomessa 31 prosenttia 15-vuotiaista jäi matematiikassa PISAn perustason alle ja lukutaidossa osuus oli 26 prosenttia. Matematiikan huippuosaajia oli enää seitsemän prosenttia. Vuonna 2003 osuus oli yli 23 prosenttia. Luonnontieteissä Suomi pärjää yhä kansainvälisesti hyvin, mutta pitkän aikavälin suunta on siinäkin laskeva.

Tuloksissa huolestuttaa myös opiskeluasenne. Vain 41 prosenttia suomalaisoppilaista kertoi lisäävänsä ponnistelua, kun tehtävä muuttuu vaikeaksi. Osuus oli OECD:n mukaan selvästi alle 60 prosentin OECD-keskiarvon. Osaamisen lasku näkyy nyt voimakkaasti myös sosioekonomisesti hyväosaisten perheiden lapsilla. Kyse on koko ikäluokan osaamispohjasta, ei yhden oppilasryhmän ongelmasta.

Samaan aikaan nuorten aikuisten koulutustason on kääntynyt laskuun. Ylen syyskuussa julkaisemassa Etlan tietoihin perustuvassa vertailussa 25–34-vuotiaista suomalaisista 38,4 prosenttia oli korkeakoulutettuja vuonna 2025. Virossa osuus oli 44,3 prosenttia. Vuonna 2015 maat olivat vielä samalla 40,5 prosentin tasolla. Suomen kesällä 2026 julkaistu korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio tavoittelee 60 prosentin korkeakoulutusastetta vuoteen 2040 mennessä. Matka on pitkä – ja tavoite nykypolitiikalla epärealistinen.

Varoittavat ulostulot koulutuksen kriisiytymisestä eivät ole uutta. EVA kirjoitti jo vuonna 2020, että kuva Suomesta korkean koulutustason ja huippuosaamisen maana perustui pitkälti kahden vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen. Suomen Pankki on puolestaan nostanut nuorten sukupolvien koulutustason pysähtymisen yhdeksi pitkän aikavälin tuottavuusongelmista. Etlan Suomi 2051 -juhlakirja yhdistää koulutuksen suoraan tuottavuuteen, innovaatioihin ja uuden teknologian käyttöönottoon.

PISA-tuloksista käydään nyt myös kiivasta keskustelua siitä, miten Suomen aiempaa menestystä tulkittiin. The Economist on esittänyt, että 2000-luvun alun suomalaismenestyksestä saatettiin tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja viedä maailmalle uudistuksia, jotka eivät olleet menestyksen varsinainen syy. Suomen PISA-tutkimuksen johto on muistuttanut, että koulutusjärjestelmiä on vaikea kopioida maasta toiseen. Väittelyä aiheesta kannattaa toki käydä, mutta Suomen oman tehtävän tulisi olla selkeä: lukemisen, matematiikan, luonnontieteiden, keskittymisen ja pitkäjänteisen työn pitää jälleen vahvistua – unohtamatta kolmansien kielten ja yleissivistävien oppiaineiden merkitystä.

AMK-työriita toi opettajien palkkaongelman näkyväksi

Alkusyksyllä 2026 kärjistynyt ammattikorkeakoulujen työriita toi esiin opettajien saatavuuden ja sen talousulottuvuudet. Syyskuun 2026 alussa lakkoja toteutui useissa ammattikorkeakouluissa. Sivista, OAJ ja YTN hyväksyivät valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen 11. syyskuuta. Kolmivuotinen ratkaisu poistaa tekniikan ja liikenteen opettajiin liittyneen saatavuuslisän työehtosopimuksesta, turvaa yleisen linjan mukaiset palkankorotukset eikä laske kenenkään palkkaa.

Työriita päättyi, mutta sen taustalla ollut ongelma säilyy. Ammattikorkeakoulu kilpailee insinööreistä, ohjelmistokehittäjistä ja muista teknisistä osaajista samojen yritysten kanssa, joiden osaajapulaa sen pitäisi helpottaa. Opettajan ammatin palkkauksen, työolojen ja ammatillisen vetovoiman pitää kestää tämä kilpailu.

Kahdeksan painopistettä koulutuksen ja osaamisen kääntämiseksi kasvuun

1. Perustaidot takaisin koulun ytimeen

PISA 2025 osoittaa, että perustaitojen vahvistaminen kuuluu koulutuspolitiikan kiireellisimpiin tehtäviin. Lukeminen, kirjoittaminen, matematiikka, luonnontieteet ja yleissivistys muodostavat pohjan, jonka varaan myöhempi koulutus rakentuu. Heikko lukutaito näkyy myös muiden aineiden oppimisessa.

Oppimisvaikeudet pitää tunnistaa varhain. Kokeneet opettajat havaitsevat niitä tavallisessa koulutyössä, jos heillä on aikaa opettaa, seurata oppimista ja tehdä yhteistyötä erityisopettajien kanssa. Samalla yläkoulussa tarvitaan riittävä vaatimustaso ja opiskelutaitojen harjoittelua. Oppilas voi pärjätä vuosia vähällä työllä ja törmätä vasta lukiossa tai ammatillisissa opinnoissa siihen, ettei pitkäjänteisen opiskelun taitoa ole syntynyt.

Digitaaliset välineet kuuluvat kouluun, mutta niiden käytön pitää palvella oppimista. PISA 2025:n yhteydessä on nostettu esiin printtilukemisen väheneminen, keskittymisen vaikeutuminen ja digitaalinen häiriö. Ratkaisu löytyy opetuksen sisällöstä ja työrauhasta. Oppilaan pitää tottua myös vaativaan tekstiin, pitkäkestoiseen ongelmanratkaisuun ja siihen, että kaikkea ei opi nopeasti.

 

2. Opettajasta jälleen Suomen avainammatti

Suomen PISA-menestyksen vuosina opettajien korkea koulutus ja vahva ammatillinen asema kuuluivat järjestelmän tunnetuimpiin vahvuuksiin. Opettajan ammatin vetovoima kuuluu myös kasvupolitiikkaan. Jos lahjakkaat nuoret ja kokeneet alanvaihtajat valitsevat järjestelmällisesti muita asiantuntija-ammatteja, vaikutus näkyy myöhemmin koko työvoiman osaamisessa.

Suomen kannattaa seurata säännöllisesti opettajien suhteellista palkkakehitystä, työkuormaa, alanvaihtoaikeita, hakijamääriä ja työoloja suhteessa muihin vastaavan koulutustason ammatteihin. Tarkoitus on tuottaa päätöksentekoon selkeä tilannekuva, ei rakentaa uutta hallintokerrosta. Ammattikorkeakoulujen työriita osoitti, kuinka nopeasti kilpailu samoista osaajista voi muuttua käytännön ongelmaksi.

Opettajalle tarvitaan myös aikaa opettaa. Irrallista raportointia, päällekkäisiä järjestelmiä ja lyhytikäisiä lisätehtäviä on karsittava. Oppimisen tukeen tarvitaan riittävästi erityisopettajia ja muuta henkilöstöä. OAJ:n vuoden 2026 kyselyssä yli puolet opettajista arvioi, etteivät oppilaat saa tarvitsemaansa apua tarpeeksi nopeasti tai riittävästi. Työrauha on sekä opettajan työolo- että oppimiskysymys.

 

3. Tukea sekä vaikeuksiin että huippuosaamiseen

Suomalaisen koulun yhdenvertaisuuden pitää tarkoittaa sitä, että oppilas saa opetusta oman tilanteensa mukaan. Sama järjestelmä voi tukea oppimisvaikeuksista kärsivää ja tarjota nopeasti etenevälle riittävän vaativia tehtäviä. Luokan työrauha ratkaisee paljon kummankin kannalta.

PISA 2025:n seitsemän prosentin matematiikan huippuosaajien osuus kertoo, että Suomella on menetettävää myös yläpäässä. Lahjakkaan oppilaan tukeminen ei vaadi erillistä eliittikoulujärjestelmää. Tarvitaan mahdollisuus edetä tavallista nopeammin, osallistua pieniin tai eri-ikäisiä yhdistäviin syventäviin ryhmiin, käyttää yliopistojen ja LUMA-keskusten opetusta ja päästä tiede- ja matematiikkavalmennukseen.

Tarjonta ei saa riippua yksittäisestä innostuneesta opettajasta, perheen tuloista tai postinumerosta. Pienessä kunnassa asuvan oppilaan pitää voida päästä samaan opetukseen kuin suuressa kaupungissa. Etäopetus, alueellinen yhteistyö ja korkeakouluverkosto mahdollistavat tämän nykyistä paremmin. Tiedeolympialaisten ja muun vaativan valmennuksen perusrahoituksen pitää olla riittävän vakaata, jotta opettajien vapaaehtoistyö ei kanna järjestelmää yksin.

 

4. Ammattiopistoihin ja ammattikorkeakouluihin riittävästi opetusta

Ammatillisen koulutuksen tehtävä on tuottaa osaavia ammattilaisia työmarkkinoille. Suomen ammatillisen koulutuksen rahoitusta on supistettu useilla hallituskausilla. Vuosina 2012–2017 ammatillisesta koulutuksesta säästettiin yhteensä noin 379 miljoonaa euroa. Suurin yksittäinen leikkaus oli vuonna 2017 tehty 190 miljoonan euron pysyvä vähennys. Rahoitusta lisättiin tämän jälkeen osittain, mutta leikkauslinja palasi: vuoden 2025 talousarvio sisälsi ammatilliseen koulutukseen jälleen 120 miljoonan euron sopeutukset.

Myös ammattikorkeakoulujen rahoitusta on leikattu pitkällä aikavälillä. Leikkauksia tehtiin jo vuosina 2011–2015 ja uudelleen vuosina 2017–2019. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen mukaan ammattikorkeakoulujen reaalinen kokonaisrahoitus on laskenut noin 200 miljoonalla eurolla, samalla kun tutkintomäärät ja korkeakouluille asetetut koulutustavoitteet ovat kasvaneet.

Mittariksi tarvitaan tieto siitä, kuinka paljon opiskelija todella saa lähiopetusta, opettajan ohjausta ja työpaikkaohjausta. Pelkkä tutkintojen määrä ei kerro osaamisesta.

Ammattikorkeakoulujen rooli kasvaa samaan aikaan, kun energia, puolustusteollisuus, tekoäly, sähköistyminen, automaatio ja terveysteknologia tarvitsevat lisää insinöörejä ja soveltavan tutkimuksen osaajia. AMK:n pitää yhdistää opetus, yritysyhteistyö, TKI-toiminta ja pilotointi. Opetuksen vaatima aika ja opettajien kilpailukykyinen palkkaus pitää silti turvata.

Laatua pitää mitata myös opetuksen kautta. Lähi- ja kontaktiopetuksen määrä, oppimistulokset, valmistuneiden osaaminen ja työllistyminen kuuluvat korkeakoulujen laadun arviointiin. Koulutuspaikka ilman riittävää opetusta on kallis tapa tuottaa heikkoa osaamista.

 

5. Korkeakoulutusaste kohti 60 prosenttia, pullonkauloista eroon

Nuorten aikuisten korkeakoulutusasteen nostaminen kuuluu Suomen keskeisiin kasvutavoitteisiin. Vuoden 2025 38,4 prosentin tasolta 60 prosenttiin ei päästä pelkällä tavoiteluvulla. Aloituspaikkoja, opetuksen resursseja ja opiskelijavalintoja on muutettava samassa paketissa.

Etlan raportin mukaan aloituspaikkojen vähyys on synnyttänyt hakijasumaa. Noin kymmenellä prosentilla uusista korkeakouluopiskelijoista on jo vastaavan tasoinen tutkinto. Järjestelmän pitää avata nuorille ensimmäinen opiskelupaikka nykyistä nopeammin ja vähentää kannusteita vuosien välitilaan, jossa ylioppilaskokeita uusitaan ja ensikertalaisasemaa varjellaan.

Lisää opiskelupaikkoja tarvitaan erityisesti aloille, joilla osaajapula jarruttaa investointeja ja tuottavuutta. Rahoituksen pitää seurata opiskelijamäärää. Samalla laadusta pidetään kiinni. Korkeakoulutuksen onnistumista arvioidaan tutkintojen lisäksi valmistumisajalla, opetuksen määrällä, oppimistuloksilla, työllistymisellä ja tutkimuksen tasolla.


6. Kielitaito ja yleissivistys takaisin kilpailukykytekijöiksi

Suomi tarvitsee insinöörejä ja luonnontieteilijöitä, mutta myös ihmisiä, jotka ymmärtävät historiaa, yhteiskuntaa, kulttuuria ja toisia ihmisiä. Generalisteille on tilaa teknologisessa taloudessa juuri siksi, että tieto pitää osata yhdistää kokonaisuuksiksi ja ihmiset saada toimimaan yhdessä.

Englannin vahva osaaminen on Suomelle etu. Samalla saksan, ranskan, espanjan ja muiden kielten opiskelu on kaventunut. Tulevaisuudessa Suomi tarvitsee myös esimerkiksi Kiinassa, Intiassa, Japanissa ja arabimaissa puhuttujen kielten osaajia.  Pienenevät ikäluokat pahentavat ongelmaa, jos kieliryhmän perustamiseen vaaditaan määrä oppilaita, jota monessa kunnassa ei enää ole. Alueellinen yhdenvertaisuus vaatii kuntien yhteistyötä, etäopetusta ja yhteisiä ryhmiä yli kuntarajojen. Sama periaate sopii myös Suomen sisäiseen suomen- ja ruotsinkielisten koulujen yhteistyöhön.

Kieli on vientiosaamista, mutta siihen kuuluu myös kulttuurin ja yhteiskunnan tuntemus, käytöstavat ja rohkeus puhua. Kauppa syntyy usein kokoushuoneen lisäksi messuilla, illallisilla ja muissa ihmisten välisissä kohtaamisissa. Tekoäly helpottaa kääntämistä, mutta suhteen rakentaminen, sävyjen ymmärtäminen ja luottamus säilyvät ihmisten tehtävinä. Siksi tekniikan, kaupan ja muiden tutkintojen yhteyteen kannattaa rakentaa helposti saavutettavia kieli- ja alueosaamisen kokonaisuuksia ja pitää opiskelijavaihto aidosti mahdollisena.

Suomen oma monikielisyys kuuluu samaan kokonaisuuteen. Suomessa asuvien ja opiskelevien ihmisten äidinkielet ovat osa kansallista kielivarantoa. Samalla vahva suomen tai ruotsin taito on keskeinen työelämän, opiskelun ja yhteiskuntaan osallistumisen väline.

 

7. Yliopistoille pitkäjänteinen rahoitus ja tutkimukselle vapaus

Tutkimusryhmää, professuuria tai kansainvälistä rekrytointia ei rakenneta yhden budjettivuoden rytmissä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitukseen tarvitaan näkymä useiksi vuosiksi. Korkeakoulutuksen laajentaminen ilman vastaavaa opetuksen rahoitusta heikentää tavoitteen uskottavuutta.

Perustutkimuksella, strategisella tutkimuksella ja yrityslähtöisellä TKI-toiminnalla on omat tehtävänsä. Perustutkimuksen laatu ja riippumattomuus turvataan vertaisarvioinnilla. Strateginen tutkimus voi kohdistua suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Yritysyhteistyössä tutkimuksen tuloksia viedään tuotteiksi, patenteiksi, yrityksiksi ja vientiin. Suomen Akatemian tutkimustulosten hyödyntämiseen suunnattu rahoitus on hyvä esimerkki sillasta tutkimuksen ja kaupallistamisen välillä.


8. Pitkä koulutussopimus ja tutkittu tieto päätöksenteon pohjaksi

Koulutusjärjestelmä reagoi hitaasti. Siksi Suomen kannattaa sopia yli hallituskausien periaatteista, joilla koulutuksen ja tutkimuksen rahoituksen ennakoitavuus turvataan. Pieneneviä ikäluokkia ei pidä käsitellä automaattisena säästökertoimena. Osa väestörakenteen tuomasta liikkumavarasta voidaan käyttää opetuksen laatuun, tukeen ja koulutustason nostamiseen.

Seurannan pitää keskittyä muutamaan asiaan: perustaitojen kehitykseen, korkeakoulutusasteeseen, opettajan ammatin vetovoimaan, opetuksen määrään ja laatuun sekä tutkimuksen kykyyn tuottaa uutta tietoa ja innovaatioita. Merkittävien uudistusten yhteydessä hallituksen pitäisi myös kuvata tiiviisti, mitä tutkimuksesta tiedetään, missä näyttö on vahvaa ja missä epävarmuus on suurta. Suomalaisen Tiedeakatemian selvitysten perusteella tiedeneuvonnan pysyviä rakenteita voidaan vahvistaa.

 

Kasvu vaatii kärsivällistä pääomaa

Nopeasti vaurastuneiden maiden historiassa toistuu yksi asia: kasvun edellytyksiä on rakennettu vuosikymmeniä etukäteen. Rahaa on laitettu koulutukseen, tutkimukseen, liikenneverkkoihin, energiaan ja muuhun infrastruktuuriin, vaikka investoinnin tuotto ei näy yhden vaalikauden tai tilikauden aikana.

Etelä-Korea on tästä ehkä selkein esimerkki. Maailmanpankki nostaa maan nousun keskeisiksi tekijöiksi pitkäjänteiset investoinnit koulutukseen, infrastruktuuriin ja teknologiaan. Korea panosti jo teollistumisensa alkuvaiheessa kouluverkkoon ja opettajiin, myöhemmin korkeakoulutukseen ja tutkimukseen. Nyt maa käyttää tutkimus- ja kehitystoimintaan yli viisi prosenttia bruttokansantuotostaan, mikä kuuluu maailman korkeimpiin lukuihin.

Kiina on tehnyt saman valtavassa mittakaavassa. Korkeakoulutuksen osallistumisaste on noussut jo 60,8 prosenttiin, ja maan T&K-menot olivat vuonna 2024 noin 2,7 prosenttia BKT:sta. Pelkästään perustutkimuksen menot kasvoivat yli kymmenen prosenttia vuodessa. Samalla Kiina on rakentanut valtavan fyysisen infrastruktuurin: vuoden 2024 lopussa maassa oli jo noin 48 000 kilometriä suurnopeusrautatieverkkoa.

Tästä kannattaa ottaa oppia myös Suomessa. Talouspolitiikan ydinkysymys ei voi olla jatkuvasti se, mistä voidaan seuraavaksi säästää, mitä voidaan myydä tai mikä julkisen toiminnan osa voidaan muuttaa nopeasti liiketoiminnaksi. Olennaisen kysymyksen tulisi olla: Mikä kasvattaa Suomen tuottavuutta ja osaamista vielä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Koulutus, tutkimus ja toimiva infrastruktuuri ovat juuri tällaisia kasvun perusrakenteita.

Kasvupolitiikka tarvitsee kärsivällisyyttä. Jos kasvu halutaan politiikan ytimeen, myös koulutusta, tutkimusta ja infrastruktuuria on kohdeltava investointeina tulevaan kasvuun.

Lue lisää:

Tagged with , , , , , , ,