Sarjayrittäjä ja sijoittaja Kim Väisänen arvosteli Yrittäjän päivän puheessaan Suomen talouskeskustelun juuttumista leikkauksiin. Kasvun puutteesta hän osoitti sormella myös suomalaisia suuryrityksiä. Valopilkun Väisänen löysi startupeista ja nuorten muuttuneesta suhtautumisesta yrittäjyyteen.
Suomen talouspolitiikka on keskittynyt vuosikausia väärään kysymykseen, sanoi sarjayrittäjä ja sijoittaja Kim Väisänen Yrittäjän päivän valtakunnallisessa juhlassa Helsingissä perjantaina 4. syyskuuta.
”Muistakaa, että leikkaaminen on lahjattomien hommaa. Se ei vaadi näkemystä, ei rohkeutta, ei ymmärrystä taloudesta, ainoastaan laskimen ja saksia. Jokainen osaa pakon edessä karsia kuluja. Liian harva osaa rakentaa kasvua”, Väisänen muistutti myös pakalla olleille politikoille.
Keskuskauppakamarin tiloissa tämä vuonna järjestetyn Yrittäjän päivän teemana oli ”Neljä kasvun vuotta”. Tilaisuudessa Kauppakamaritalolla puhui Väisäsen lisäksi muun muassa työministeri Matias Marttinen. Tilaisuudessa oli myös politiikkopaneeli. Päätöspuheen piti yrittäjäneuvos Riitta Antimäki, tapahtuman äiti.
Väisäsen tulevaisuuspuheenvuoron lähtökohta oli synkkä: Suomen talouspoliittinen keskustelu on hänen mukaansa kutistunut julkisten menojen jakamisesta julkisten menojen leikkaamiseen.
Väisänen haki vertauskuvan Apulannan Koneeseen kadonnut -kappaleesta ja sen kysymyksestä: ”Mihin sattuu ja kuinka paljon?”
”Se on tarkka kuvaus Suomen talouspoliittisesta keskustelusta herran vuonna 2026, sillä juuri siihen meidän keskustelumme on kutistunut.”
”Emme enää kysy, miten Suomi kasvaa. Kysymme vain, mistä leikattaisiin seuraavaksi, eli keneen sattuu ja kuinka paljon. Lapsiperheisiin vai eläkkeisiin, koulutukseen vai tutkimukseen, terveydenhuoltoon vai peruspalveluihin.”
Väisäsen mukaan Suomi keskustelee valtaosan ajasta taloudellisen kivun jakamisesta sen sijaan, että huomio keskitettäisiin kasvun palauttamiseen.
”Keskustelemme valtaosan ajasta kivun jatkamisesta. Emme sen lopettamisesta.”
”Tästä tilanteesta ei nousta pelkällä leikkaamisella”
Väisänen muistutti Suomen taloudellisen tilanteen olleen hyvin toisenlainen vielä parikymmentä vuotta sitten. Ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja poliittinen keskustelu pyöri pitkälti sen ympärillä, kuinka suuri julkisen talouden niin sanottu jakovara oli.
Sen jälkeen Suomen talouskasvu on jäänyt pitkäksi aikaa heikoksi.
”Minä väitän, enkä väitä tällä kertaa yksin, kuten normaalisti, että tästä tilanteesta ei nousta pelkällä leikkaamisella.”
Väisänen siteerasi puheessaan EK:n toimitusjohtajaa Minna Hellettä, joka on vaatinut Suomeen talouskasvua leikkausten rinnalle.
Väisäsen mukaan kasvun rakentaminen on poliittisesti vaikeampaa juuri siksi, ettei sen lopputulosta voida samalla tavalla laskea etukäteen.
”Talouskasvu vaatii pohjimmiltaan uskoa omiin vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin. Se vaatii rohkeutta tehdä investointeja epävarmuudessa. Se vaatii myöntämistä siitä, etteivät pelkät leikkaukset ole ratkaisu.”
Hän muistutti myös korkoa korolle -ilmiön valtavasta merkityksestä pitkän aikavälin elintasolle. Jo muutaman prosentin vuotuinen kasvu muuttaa talouden mittakaavan kokonaan vuosikymmenten aikana.
Kasvussa olennaista on Väisäsen mukaan ymmärtää, ettei talous ole nollasummapeliä.
”Ei yhden yrityksen tai yrittäjän menestys ole muilta pois.”
Suuryritykset jäivät kauas maailman kasvuvauhdista
Väisänen siirsi puheensa kärjen seuraavaksi suomalaisiin suuryrityksiin.
Hän nosti esille McKinseyn vuonna 2025 julkaiseman selvityksen, jossa tarkasteltiin suomalaisia suuria pörssiyhtiöitä suhteessa maailman 5 000 suurimpaan listattuun yritykseen.
Vuosina 2013–2023 suomalaiset suuryritykset kasvoivat keskimäärin noin kolme prosenttia vuodessa. Kansainvälisten verrokkien kasvu oli kahdeksan prosenttia.
Väisänen kuvasi suomalaista kasvua ”nuoren miehen nousuhumalan lailla seitinohueksi”.
McKinseyn laskelman mukaan suomalaisten suuryritysten yhteenlaskettu liikevaihto voisi olla lähes 100 miljardia euroa nykyistä suurempi, jos yritykset olisivat kasvaneet kansainvälisten verrokkiensa tahtiin.
Selitys ei McKinseyn mukaan löydy toimialarakenteesta tai inflaatiosta.
”Mikä meitä siis vaivaa, jos kasvua ei saada aikaiseksi?” Väisänen kysyi.
Hän nosti selvityksestä neljä ongelmaa: kunnianhimon puutteen, liian vähäiset investoinnit tulevaisuuteen sekä yrityskulttuurin ja resurssien käytön ongelmat. Lisäksi suomalaisyrityksissä ei osata käydä rakentavalla tavalla kriittistä keskustelua.
”Kun rima asetetaan matalalle, myös investoinnit, riskinotto ja strategiset suunnitelmat jäävät vaatimattomiksi.”
Väisäsen mukaan kyse ei siis ole yksinomaan valtiosta tai Suomen yritystoiminnan yleisistä edellytyksistä. Yritysten täytyy itse haluta kasvaa.
Hän siteerasi puheessaan Normetin hallituksen puheenjohtajaa Aaro Cantellia:
”Langalla on vaikea työntää, jos ei ole kasvuhalua.”
Väisänen kiinnitti huomiota myös yritysten sisäiseen resurssien käyttöön. McKinseyn analyysissä suomalaisyritysten henkilöstöä on suhteellisesti runsaasti väliportaan tehtävissä verrattuna suoraan myyntiin ja tuotekehitykseen.
Väisänen tiivisti ongelman vanhaan englanninkieliseen yrityssanontaan: ”Too many chiefs, not enough Indians.”
Startupeissa Suomi näyttää aivan toiselta
Puheen jälkipuoliskolla Väisänen vaihtoi näkökulman suomalaisiin kasvuyrityksiin.
”Mutta ettei tämäkin puhe menisi pelkäksi synkkyyden ja vanhojen virheiden kertaamiseksi, puhutaanpa siitä, mikä todella toimii Suomessa.”
Startup-sijoittajana toimiva Väisänen kuvasi suomalaisen startup-ekosysteemin muutosta valtavaksi verrattuna aikaan, jolloin hän itse aloitti yrittäjänä.
Suomalaiset startupit keräsivät vuonna 2025 ennätysmäärän rahoitusta, peräti puolitoista miljardia euroa. Suhteuttama
Erityisen kiinnostavaa Väisäsen mielestä on rahan alkuperä. Valtaosa pääomasta tulee Suomen ulkopuolelta. Rahoituksesta käydään hänen mukaansa Suomessa vääränlaista keskustelua.
”Tästä luvusta on tapana huolestua ja huudella epätoivoisesti kotimaisen pääoman perään. Eli: valtio tulee pelastamaan meidät. Mutta minä ehdotan teille nyt ihan toisenlaista tulkintaa.”
Ulkomainen raha on Väisäsen mukaan ennen kaikkea osoitus siitä, että kansainväliset ammattisijoittajat pitävät suomalaisia yrityksiä kilpailukykyisinä.
”Kun amerikkalainen kasvurahasto laittaa satoja miljoonia oululaiseen sormukseen, se ei todellakaan tee sitä säälistä. Se tekee sen siksi, että se on vertaillut kaikkia maailman sormuksia ja päätynyt siihen, että suomalainen on paras.”
Väisänen viittasi Ouraan, joka on noussut Oulusta yhdeksi Suomen tunnetuimmista kansainvälisistä teknologiayrityksistä.
”Ulkomainen pääoma on maailman vaativin tuomaristo, ja se on antanut Suomelle korkeimmat pisteet.”
Väisäsen nauratti yleisöä viitauksella Ouran kotikaupungin ilmastoon:
”Minusta on erittäin hienoa, että maailman paras terveysteknologiabrändi tulee kaupungista, jonka pääasiallinen kansanterveydellinen haaste on marraskuu.”
ICEYE osoittaa, mihin suomalainen yritys voi kasvaa
Toiseksi esimerkiksi Väisänen nosti suomalaisen satelliittiyhtiön ICEYEn.
Aalto-yliopiston opiskelijaprojektista alkunsa saanut yhtiö on kasvanut yhdeksi maailman merkittävimmistä SAR-tutkasatelliittien valmistajista ja operaattoreista.
”ICEYEn satelliitit näkevät pilvien läpi ja pimeässä. Tämä on tuote, jota ei olisi voitu keksiä missään maassa kuin Suomessa, jossa pilvien läpi näkeminen on ainoa tapa nähdä yhtään mitään puolelta vuodesta.”
ICEYEn tarinassa Väisästä kiinnostaa myös sen vaatimaton alku.
”Aalto-yliopiston opiskelijaprojektista on kasvanut loppujen lopuksi maailman suurin SAR-kuvantamisen toimija.”
Väisänen nauratti väliin yleisöä viittaamalla omiin opintoihinsa: ”Jos joku vielä epäilee opiskelijaprojektien arvoa, muistutan, että minäkin olen ollut joskus opiskelijaprojekti. Siitäkin toivuttiin, vaikka en koskaan valmistunut.”
Nuorten yrittäjyysinto antaa Väisäselle toivoa
Suomalaisen talouden ehkä tärkeimmän myönteisen muutoksen Väisänen löysi nuorten suhtautumisesta yrittäjyyteen.
Hän muisteli aikaa, jolloin startup oli Suomessa niin vieras käsite, että sitä joutui selittämään sekä sukulaisille että pankille.
”Mä olen ollut tässä lajissa nyt 30 vuotta. Tarpeeksi kauan, että mun piti selittää ei pelkästään sukulaisille, mutta myös pankissa, että mikä on startup.”
Myös rahoitusympäristö on muuttunut. ”Kun itse aloitin yrittäjänä, siemenrahoitus tarkoitti käytännössä sitä, että äiti lainasi.”
Nyt Suomessa toimii suuri joukko ammattimaisia alkuvaiheen sijoittajia. Väisänen muisti myös omaa siemensijoittajaansa: ”Äiti pääsee vihdoinkin 75 vuoden iässä eläkkeelle.”
Vielä suurempi muutos on tapahtunut asenteissa. Väisäsen mukaan yrittäjyyttä omana tulevaisuuden vaihtoehtonaan pitävien nuorten osuus on noussut muutamassa vuosikymmenessä dramaattisesti.
Hän näkee muutoksen taustalla sekä rahoitusmarkkinoiden kehityksen että uuden sukupolven esikuvat.
”Nuoret uskovat itseensä ja mahdollisuuksiinsa. Heille on tarjolla kotimaista ja ulkomaista rahaa, ja sitten heillä on Woltin, Ouran ja ICEYEn kaltaisia esikuvia.”
Tästä Väisänen löysi mallin myös muulle Suomelle. ”Tästä optimismin kulttuurista meidän kaikkien olisi hyvä ottaa mallia.”
Poliittista vastuuta pohtiessaan Väisänen palasi vuoteen 1977, jolloin Korpilammilla pidettiin surkeaa taloustilannetta ruotinut seminaari. Tilaisuuden avasi tuolloinen pääministeri Kalevi Sorsa lausuen: ”Emme tulleet tänne etsimään syyllisiä. Olemme kaikki täällä.” Vaikka Korpilammen seminaarista on melko tarkalleen 50 vuotta aikaa, syyllisten määrä on pysynyt vakiona, Väisänen totesi.
Puheensa hän päätti palaamalla Apulannan kappaleen kysymykseen kivusta: ”Kipu saattaa todellakin kuolla huutamalla, mutta taloudellinen kipu, se on meidän kaikkien yrittäjien yhteinen työ.”
Epäluottamus on kallista
Omassa puheenvuorossaan yrittäjän päivän äiti, yrittäjäneuvos Riitta Antinmäki puhui luottamuksesta ja yrittäjien yhteiskuntavastuusta. ”Me haluamme pitää toisistamme huolta. Me haluamme rakentaa yhteiskuntaa, jossa seuraavallakin sukupolvella on mahdollisuus yrittää, onnistua ja rakentaa jotain omaa. Siksi meidän pitäisi myös yrittäjäjärjestöissä ja yrittäjyyttä edistävissä organisaatioissa kysyä John F. Kennedyn sanoja mukaellen, mitä minä voin tehdä yhteiskunnan ja yhteisön hyväksi, ei vain mitä yhteiskunta voi antaa minulle. Jos me haluamme suomalaisen yhteiskunnan kukoistavan, meidän pitää uskaltaa sanoa myös ääneen se, mikä ei toimi. Yksi suurimmista ongelmista, on sääntely”, Antimäki totesi.
Hänen mukaansa sääntelyn lähtökohtana on ajatus, että joku kuitenkin yrittää huijata järjestelmää. “Rakennamme yhteiskuntaa epäluottamuksen varaan ja epäluottamus on kallista”, Antinmäki muistutti.
“Jos yrittäjälle luvataan ennakoitava toimintaympäristö. Sen pitää myös olla ennakoitava. Jos luvataan helpottaa yrittämistä, sitä pitää oikeasti helpottaa. Jos sanotaan, että yrittäjyyttä arvostetaan, se pitää näkyä myös päätöksissä”, Antimäki sanoi. “Luottamus syntyy teoista, ei puheista”. Hän muistutti, että juhlapuheiden sijaan yrittäjät tarvitsevat toimintaa ja yhteisen suunnan. “Yrittäjä tarvitsee päätöksiä, joka tekee yrittämisestä helpompaa, ei vaikeampaa.”
Lue lisää:
- Keskuskauppakamari: Yrittäjän päivä 2026 – Neljä kasvun vuotta
- McKinsey & Company: Seizing Finland’s growth opportunity
- Pääomasijoittajat: Finnish startup investments reach new record
- Yle: Finland tops European start-up funding table
- Valtion nuorisoneuvosto: Nuorisobarometri 2025