Jan Erola / Kasvuinstituutti
Olemme jälleen tilanteessa, jossa valtiovarainministeriö piirtää Suomen talouspolitiikan kehykset tuleville vuosille. Kysymys kuuluu, miksi keskustelu kaventuu lähes aina menojen hallintaan – eikä siihen, miten kasvatamme tuloja, bruttokansantuotetta, vientiä ja investointeja.
Miksi ainoa horisonttimme on sopeutus? Miksi emme puhu yhtä kunnianhimoisesti uusista kasvun lähteistä, erityistalousalueista, rohkeista (Suomelle) uusista vientialoista, joilla on jo markkinat, teollisista kokeiluista, jotka toisivat ensin miljardiluokan investointeja ja sen jälkeen pysyvää verotulovirtaa?
Eikö juuri tässä tilanteessa työ- ja elinkeinoministeriön pitäisi olla talouspolitiikan suunnannäyttäjä, keskittyä systemaattisesti kasvun rakentamiseen sen sijaan, että julkinen keskustelu jumittuu nollasummapeliin, työmarkkinakiistoihin ja poliittisiin irtopisteisiin?
On vaikea ymmärtää, miksi vuosikymmenestä toiseen talousajattelu perustuu ensisijaisesti kulujen leikkaamiseen ja veropoliittiseen vastakkainasetteluun. Talous ei vahvistu pelkästään säästämällä. Se vahvistuu investoimalla, uudistumalla ja luomalla uutta arvoa.
Jos todella haluamme kestävää julkista taloutta, kaiken energian pitäisi kohdistua kasvun rakentamiseen.
Kun taloudellinen toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa, toisten pitää jatkuvasti innovoida uusia talouskasvun edellytyksiä. Velkapopulismi vie velkaviemäriin.
Tietoinen kärjistys
Tämä kirjoitus on tietoinen kärjistys. VM:ssä on paljon erittäin terävää osaamista ja varmasti on vastuullista näkemystä. Sen rooli on kuitenkin vahtia lukemattomia omaa etua tavoittelevia tahoja, jotka eivät totisesti pysähdy ajattelemaan kokonaisetua. Näin VM:n rooli on väkisinkin olla se ”aikuinen talossa”, mieluummin ylikriittinen kulujenvahtija kuin talouskasvun kehittäjä. Olen varma, että sitä osaamista talossa on. Mutta kiitos poliitikkojen – puoluekantaan katsomatta – tätä osaamista ei varmaan edes haluta hyödyntää.
VM:n näkemyksiä pitää siis kuunnella herkällä korvalla – ja samalla ajaa talouskasvua edistäviä, ei nollasummapeli-saaliinjakoa, voimakkaasti uudistavia asioita.
