KKV-päivän kasvuresepti: Lisää kilpailua, vähemmän markkinavaltaa

Kilpailu- ja kuluttajavirasto haluaa pysäyttää haitallisen markkinoiden keskittymisen jo yrityskauppojen alkuvaiheessa. KKV-päivässä korostui myös varoitus hyvinvointialueiden neuvotteluvoiman heikentämisestä: palveluiden oman tuotannon kustannusten paljastaminen yksityisille tarjoajille voi nostaa veronmaksajien laskua. Pääjohtaja Kirsi Leivo jakoi muiden puhujien viestin: Suomen talous tarvitsee lisää kilpailua, uusia haastajia ja paremmin kohdennettuja yritystukia. “Luuserit jonottavat ensimmäisenä poliitikkojen luona”, Aarhusin yliopiston taloustieteen professori Philipp Schröder totesi viitaten yrityksiin, jotka pyrkivät saamaan kilpailuetua poliittisella vaikuttamisella. Kilpailukykyiset yritykset menestyvät muutenkin.

Suomen hitaan talouskasvun taustalla on ongelma, johon kilpailupolitiikalla voitaisiin vaikuttaa huomattavasti nykyistä tehokkaammin. Markkinat uudistuvat liian hitaasti, kilpailu on monilla aloilla vähäistä ja vakiintuneiden yritysten asema on poikkeuksellisen vahva.

Tämä oli 18. marraskuuta Helsingissä järjestetyn Kilpailu- ja kuluttajaviraston KKV-päivän keskeinen viesti. Päivän aikana kuultiin suomalaisten ja kansainvälisten tutkijoiden sekä viranomaisten näkemyksiä siitä, kuinka kilpailu, yrityskauppavalvonta, julkiset hankinnat ja kuluttajansuoja voisivat vauhdittaa Suomen talouskasvua.

Tilaisuuden päättänyt KKV:n pääjohtaja Kirsi Leivo esitti useita konkreettisia uudistuksia. Kilpailuvirastolle pitäisi antaa nykyistä tehokkaammat mahdollisuudet puuttua haitallisiin yrityskauppoihin, selvittää yritystukien vaikutuksia ja kehittää julkisten hankintojen kilpailua.

Erityisen painavan varoituksen Leivo kohdisti suunnitelmiin julkaista hyvinvointialueiden oman palvelutuotannon tarkkoja kustannustietoja yksityisille palveluntarjoajille.

Yrityskauppojen valvontaan uusi otto-oikeus

Yksi KKV-päivän merkittävimmistä ehdotuksista koskee niin sanottua otto-oikeutta.

Nykyisin Suomen yrityskauppavalvonta perustuu liikevaihtorajoihin. Jos yrityskauppa jää rajojen alapuolelle, sitä ei yleensä tarvitse ilmoittaa virastolle ennakkoon.

Leivon mukaan noin 90 prosenttia Suomen yrityskaupoista jää tällä perusteella ennakollisen valvonnan ulkopuolelle.

Ongelmaksi muodostuvat erityisesti yritysostojen sarjat. Suuri yritys voi ostaa vähitellen pieniä kilpailijoitaan, jolloin yksittäinen kauppa ei ylitä ilmoitusrajoja. Useiden kauppojen yhteisvaikutuksena kilpailu voi kuitenkin vähentyä huomattavasti.

Näin on KKV:n tutkimusten mukaan käynyt esimerkiksi yksityisissä terveyspalveluissa ja eläinlääkärimarkkinoilla.

Eläinlääkärialalla markkina on keskittynyt kahden pääomasijoittajavetoisen ketjun ympärille. KKV on havainnut ketjuuntumisen nostaneen hintoja. Yksityisissä lääkäri- ja hammaslääkäripalveluissa suuret ketjut puolestaan kasvattivat markkinaosuutensa vuosina 2008–2020 noin 30 prosentista 65 prosenttiin ja 20 prosentista 60 prosenttiin.

KKV:n vaatima otto-oikeus mahdollistaisi ilmoitusrajojen alapuolelle jäävän yrityskaupan ottamisen ennakkotutkintaan, jos siihen liittyy merkittävä kilpailun heikkenemisen riski.

Viraston aiemman ehdotuksen mukaan oikeutta käytettäisiin keskimäärin vain yhteen tai kahteen yrityskauppaan vuodessa. Otto-oikeus olisi rajattu, ja yritysten oikeusturvaa vahvistettaisiin selkeillä määräajoilla sekä ennakkokannanottomahdollisuudella.

KKV on arvioinut, että haitallisten yrityskauppojen estäminen voisi ehkäistä vuosittain kymmenien miljoonien eurojen hinnankorotuksia.

Ehdotuksella on nyt myös kansallisen tuottavuuslautakunnan tuki. Sen syyskuussa julkaistussa vuosiraportissa suositellaan kilpailuviranomaiselle oikeutta tutkia ilmoituskynnyksen alittavia yrityskauppoja.

Hyvinvointialueiden kustannustietojen paljastaminen voi tulla kalliiksi

Toinen Leivon loppupuheenvuoron keskeinen viesti koski hyvinvointialueiden asemaa palveluiden ostajina.

Hallitusohjelmaan perustuvassa uudistuksessa on kehitetty sosiaali- ja terveyspalveluiden yksikkökustannusten laskentaa ja tietojen julkisuutta. Tavoitteena on parantaa kustannusten vertailtavuutta ja mahdollistaa tehokkaampien toimintatapojen tunnistaminen.

KKV pitää tietopohjan parantamista tärkeänä. Se kuitenkin varoittaa seurauksista, jos hyvinvointialueiden oman palvelutuotannon tarkat kustannukset annetaan myös yksityisten palveluntarjoajien käyttöön.

Kun yritys tietää, kuinka paljon palvelun tuottaminen maksaa hyvinvointialueelle itselleen, se saa arvokasta tietoa ostajan vaihtoehdoista ja mahdollisesta maksuhalukkuudesta.

Tarjoaja voi käyttää tietoa hinnoittelussaan. Sen tarjous voi asettua lähelle ostajan oman tuotannon kustannuksia, vaikka yritys pystyisi tuottamaan palvelun huomattavasti halvemmalla.

Tällöin osa kilpailuttamisesta saatavasta säästöstä jää toteutumatta ja siirtyy palveluntarjoajan katteeseen.

Vaara korostuu markkinoilla, joilla kilpailijoita on vähän ja julkinen ostaja on riippuvainen yksityisistä palveluista.

Leivo tähdensi, että kustannustiedot ovat tarpeellisia hyvinvointialueiden omalle johtamiselle sekä viranomaisten ohjaukselle ja valvonnalle. Niiden julkistaminen palveluntarjoajille on kuitenkin eri asia.

KKV esitti saman varoituksen jo helmikuussa 2025. Tuolloin virasto katsoi, että tarkkojen alue- ja palvelukohtaisten yksikkökustannusten avaaminen heikentäisi alueiden neuvotteluasemaa ja voisi nostaa ostopalveluiden hintoja.

Julkisen ja yksityisen toimijan erilainen asema on kilpailuongelman ytimessä. Yritykset suojaavat omia tuotantokustannuksiaan liikesalaisuuksina, koska tiedot olisivat arvokkaita niiden asiakkaille ja kilpailijoille.

Julkiselta ostajalta ollaan nyt vaatimassa avoimuutta, jota yksityiset toimijat eivät itse vastaavalla tavalla noudata.

Yksityisiä lääkäripalveluyrityksiä edustava Lääkäripalveluyritykset ry on arvostellut KKV:n kantaa ja korostanut kustannustietojen merkitystä julkisten palveluiden tehokkuuden arvioinnissa.

Valtiovarainministeriön ja THL:n helmikuussa 2026 päättyneessä kehittämishankkeessa laskettiin yksikkökustannuksia 17 sote-palvelulle. Kansalliset keskiarvot julkaistiin, ja aluekohtaisen tiedon hyödyntämistä kehitetään edelleen.

KKV:n esittämä ratkaisu on hyödyntää yksityiskohtaisia tietoja viranomaisten ja hyvinvointialueiden päätöksenteossa tavalla, joka säilyttää niiden mahdollisuudet neuvotella edullisista ostopalveluista.

Julkisissa hankinnoissa kilpailu jää liian vähäiseksi

Leivon mukaan kilpailun puutteet näkyvät laajemminkin julkisissa hankinnoissa.

KKV:n tutkimusten perusteella noin puolet tarjouskilpailuista saa enintään kolme tarjousta. Viraston arvion mukaan yli 40 prosentissa kilpailutuksista markkinoilla olisi ollut enemmän mahdollisia tarjoajia kuin kilpailuun lopulta osallistui.

Erityisen kiinnostavia ovat IT-palveluhankinnat, joissa tarjoajia on usein vähän, vaikka markkinoilla toimisi useita mahdollisia kilpailijoita.

Ongelma liittyy siten myös hankintojen suunnitteluun, kilpailutusehtoihin ja yritysten mahdollisuuksiin osallistua.

Leivo esitti KKV:lle pysyvää tehtävää tunnistaa kilpailun puutteiden syitä ja selvittää parhaat hankintakäytännöt.

Tavoitteena olisi lisätä tarjousten määrää, parantaa julkisen sektorin ostovoimaa ja helpottaa uusien, erityisesti pienempien ja kasvavien yritysten pääsyä markkinoille.

Julkinen hankinta voi olla nuorelle kasvuyritykselle ratkaiseva mahdollisuus. Sopimus tuo liikevaihtoa ja referenssejä, joiden avulla yritys pystyy kasvamaan myös muualla.

Kilpailun lisääminen voisi siten tuottaa samanaikaisesti säästöjä julkiselle taloudelle ja uusia kasvumahdollisuuksia yrityksille.

Suomen tuottavimmat yritykset kasvavat muita hitaammin

KKV-päivän tutkimuksellinen perusviesti oli poikkeuksellisen huolestuttava. KKV:n tutkimusohjaaja Riku Burin esittämien tulosten mukaan Suomen tuottavammat yritykset ovat kasvaneet keskimäärin vähemmän tuottavia yrityksiä hitaammin.

Talouskasvun kannalta tämä on ongelmallista. Tuottavuuden pitäisi vahvistua myös siten, että tehokkaammat yritykset kasvattavat markkinaosuuksiaan ja uusia yrityksiä tulee markkinoille.

Tuottavuuslautakunnan syyskuun 2026 raportti osoitti ongelman mittakaavan: Suomen yrityssektorin työn tuottavuus oli vuonna 2025 lähes samalla tasolla kuin ennen vuoden 2008 finanssikriisiä. Euroalueella tuottavuus oli kasvanut samalla aikavälillä yli kymmenen prosenttia ja Yhdysvalloissa yli 30 prosenttia.

“Losers are the first ones to queue on the politicians”, Aarhusin yliopiston taloustieteen professori Philipp Schröder totesi KKV-päivässä viitaten yrityksiin, jotka pyrkivät saamaan kilpailuetua poliittisella vaikuttamisella. Kilpailukykyiset yritykset menestyvät muutenkin.

Aarhusin yliopiston taloustieteen professori Philipp Schröder korosti avauspuheenvuorossaan kilpailun ratkaisevaa merkitystä talouden uudistumiselle.

Hän muistutti, että kilpailu, avoin kansainvälinen kauppa ja markkinoiden toimivuus ovat keskeisiä tuottavuuskasvun lähteitä.

Schröder suhtautui kriittisesti teollisuuspolitiikan paluuseen, erityisesti yrityksiin rakentaa kansallisia mestareita ja suojella vakiintunutta tuotantoa kilpailulta.

Poliittisen vaikuttamisen ongelman hän kiteytti yleisöä huvittaneeseen lausahdukseen: “Losers are the first ones to queue on the politicians.”

Vapaasti suomennettuna: Häviäjät jonottavat ensimmäisinä poliitikkojen puheille.

Schröderin viestinä oli, että taloudellisessa kilpailussa heikosti menestyvillä yrityksillä voi olla vahva kannustin hakea turvaa poliittisesta päätöksenteosta, julkisista tuista tai kilpailua rajoittavasta sääntelystä.

Tämän seurauksena elinkeinopolitiikka saattaa päätyä ylläpitämään rakenteita, joiden uudistuminen olisi kansantaloudelle hyödyllistä.

Yrityskauppa voi myös hidastaa innovaatioita

“Yrityskaupoilla on keskimäärin usein kielteisiä vaikutuksia innovointiin”, Aalto-yliopiston professori Otto Toivanen totesi.

Aalto-yliopiston professori Otto Toivanen käsitteli yrityskauppojen vaikutuksia innovaatioihin kansainvälisen tutkimustiedon perusteella.

Hänen johtopäätöksensä oli, että yrityskaupoilla on keskimäärin usein kielteisiä vaikutuksia innovointiin. Tulokset vaihtelevat kuitenkin merkittävästi yrityskauppojen ja toimialojen välillä, ja myös myönteisiä vaikutuksia on havaittu.

Yrityskauppa voi tehostaa tuotantoa, tuoda resursseja kehitystyöhön tai auttaa uusia innovaatioita markkinoille. Toisaalta kilpailijan ostaminen voi vähentää painetta kehittää parempia tuotteita ja uusia teknologioita.

Toivanen oli mukana elokuussa 2026 julkaistussa Euroopan komission tilaamassa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin yrityskauppojen dynaamisia vaikutuksia.

Matias Pietola

Euroopan komissio on samalla uudistamassa yrityskauppavalvonnan suuntaviivojaan. Komission Matias Pietola käsitteli KKV-päivässä sitä, kuinka innovaatiot ja kilpailukyky huomioidaan uudessa arviointikehikossa.

Keskeiseksi nousee mahdollisuus arvioida yrityskauppojen seurauksia nykyisten markkinaosuuksien ja hintojen lisäksi tulevan kilpailun kannalta.

Yritystukien pitää synnyttää uutta kasvua

Hankenin professori Ari Hyytinen nosti esiin teollisuuspolitiikan ja yritystukien valintojen vaikeuden.

Tukien perusteluksi tarvitaan käsitys siitä, miksi markkinat eivät yksin tuota yhteiskunnan kannalta hyödyllistä investointia. Samalla pitäisi arvioida, pystyykö tuettava toimiala menestymään kansainvälisessä kilpailussa ja milloin tukeminen voidaan lopettaa.

Hyytinen käsitteli myös tekoälyn vaikutusta maiden suhteellisiin kilpailuetuihin. Tekoäly voi muuttaa koulutetun työvoiman, toimialakokemuksen ja tuotannon mittakaavan merkitystä kansainvälisessä kilpailussa. Se voi samalla vahvistaa vaikeasti jäljiteltävään osaamiseen ja luotettaviin instituutioihin perustuvia etuja.

KKV:n Joel Karjalainen puolestaan esitti, että virastolle annettaisiin tehtävä tutkia yritystukien vaikutuksia kilpailuun ja talouden uudistumiseen. Tulosten perusteella voitaisiin suositella tehottomien tukien karsimista tai uudelleenkohdentamista.

Työ- ja elinkeinoministeriön Anne Rothoviuksen esityksessä tuotiin esiin myös huomionarvoinen arvio: ministeriön luokittelun mukaan noin 52 prosentilla tarkastelluista noin kahden miljardin euron suorista kansallisista tuista ei ollut pitkän aikavälin tuottavuusvaikutusta. Arvio perustui ministeriön aiempiin selvityksiin ja niitä täydentäneisiin karkeisiin luokituksiin.

Yhteinen johtopäätös oli, että yritystukia pitäisi suunnata voimakkaammin toimintaan, joka synnyttää uusia investointeja, osaamista ja tuottavuutta.

Kuluttajansuoja on osa kasvupolitiikkaa

KKV-päivässä nostettiin esiin myös kuluttajien käyttäytymisen yhteys talouskasvuun.

KKV:n tutkimusjohtaja Samuli Leppälä korosti, että kuluttajien kyky vertailla hintoja ja luottaa tuotteiden laatuun vaikuttaa suoraan yritysten väliseen kilpailuun.

Jos kuluttaja ei luota uusiin palveluntarjoajiin tai yritysten lupauksiin, hän vaihtaa harvemmin edullisempaan tai parempaan vaihtoehtoon. Tällöin vakiintuneet yritykset hyötyvät ja uusien tulokkaiden markkinoillepääsy vaikeutuu.

Tanskan kilpailu- ja kuluttajaviranomaisen Andreas Maaløe Jespersen esitteli käyttäytymistieteellisiä kokeita, joilla kuluttajien päätöksentekoa on pyritty parantamaan.

Yhdessä tanskalaisessa kokeessa kuluttajat irtisanoivat tilauksensa 70 prosenttia todennäköisemmin, kun heille tarjottiin erillinen päätöksentekohetki tilauksen jatkamisesta.

Euroopan kuluttajajärjestö BEUC:n Alexandre Biard käsitteli puolestaan kuluttajansuojan merkitystä Euroopan kilpailukyvylle.

 

Kuluttaja-asiamies Katri Väänänen nosti esiin tekoälyn tuomat uudet ongelmat. Kuluttajien pitäisi ymmärtää, kenen etua tekoälyavustaja palvelee, mihin sen suositukset perustuvat ja kuka vastaa virheellisistä tiedoista.

Väänäsen esityksessä ehdotettiin myös kuluttajan nimenomaiseen ennakkosuostumukseen perustuvaa puhelinmyyntiä sekä kotimyynnin sääntelyn tiukentamista.

Leivo muistutti lopuksi, että tehokas kuluttajaneuvonta säästää yhteiskunnan varoja. Yhden asian käsittely maksaa KKV:n mukaan kuluttajaneuvonnassa noin 70 euroa. Jos riita etenee kuluttajariitalautakuntaan tai tuomioistuimeen, kustannukset ovat moninkertaiset.

Kilpailupolitiikka talouspolitiikan ytimeen

KKV-päivän merkittävin yhteinen johtopäätös oli, että Suomen kasvupolitiikan painopistettä on siirrettävä nykyisten markkinarakenteiden ylläpitämisestä uusien yritysten ja tehokkaampien toimintatapojen edistämiseen.

Kilpailuvirasto varoitti samalla omien resurssiensa vähentymisestä. Kartellien ja muiden kilpailunrajoitusten tutkiminen on hidastunut, ja osa tapauksista jää kokonaan selvittämättä.

Valvonnan heikkeneminen voi tulla erityisen kalliiksi julkisissa hankinnoissa, joissa kartellit nostavat viime kädessä veronmaksajien kustannuksia.

Leivo arvosteli loppupuheenvuorossaan myös talouspoliittisen päätöksenteon vinoumaa, jossa vakiintuneiden yritysten näkemykset kuuluvat vahvasti, mutta uusien yritysten, kuluttajien ja julkisten ostajien edut jäävät helposti vähemmälle huomiolle.

Hänen mukaansa tämä on suomalaisen kasvupolitiikan akilleenkantapää.

KKV-päivän perusteella Suomen talouskasvulle löytyykin merkittäviä mahdollisuuksia myös nykyisten markkinoiden paremmasta toimivuudesta. Haitallisen keskittymisen ehkäiseminen, julkisten hankintojen kilpailun lisääminen ja kasvua tukevien yritystukien parempi kohdentaminen voivat vahvistaa tuottavuutta ilman mittavia uusia julkisia meno-ohjelmia.

Kyse on lopulta siitä, saavatko uudet ja tehokkaammat yritykset mahdollisuuden haastaa vanhat markkinajohtajat.

Ja siitä, pystyykö yhteiskunta puolustamaan kilpailun hyötyjä myös silloin, kun vakiintuneet toimijat pyrkivät vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin.

Lähteet: