Fingrid jakaa Suomen kahtia: uusi sähköraja ohjaa datakeskusten ja energiainvestointien sijoittumista

Kantaverkkoyhtiö Fingrid on julkaissut Suomen sähköverkon uuden aluejaon, jolla voi olla ratkaiseva vaikutus tulevien datakeskusten ja muiden suurten teollisuusinvestointien sijoittumiseen. Suomi jaetaan Kokkola–Iisalmi-akselin tuntumassa pohjoiseen ja eteläiseen alueeseen. Jatkossa sähkönkäyttöä ja uutta sähköntuotantoa pyritään ohjaamaan samalle puolelle rajaa. Suomen datakeskusinvestointien tulevaa maantiedettä määrittävät yhä selvemmin sähköverkon kapasiteetti sekä se, missä uusi sähköntuotanto ja uusi sähkönkulutus sijaitsevat suhteessa toisiinsa.

Fingridin perjantaina 13. marraskuuta julkaisema päätös määrittää kaksi tuotantositoumusaluetta, joiden perusteella suuria sähkönkuluttajia voidaan asettaa etusijajärjestykseen sähköverkon rajallista liityntäkapasiteettia jaettaessa.

Kyseessä on merkittävä uusi linjaus Suomen energia- ja teollisuusinvestointien kannalta. Käytännössä se vaikuttaa siihen, minne datakeskuksia ja muita runsaasti sähköä käyttäviä laitoksia kannattaa rakentaa ja mistä niiden tarvitsema uusi sähköntuotanto kannattaa hankkia.

Aluejako perustuu valmisteilla olevaan sähkömarkkinalain uudistukseen. Jos laki hyväksytään esitetyssä muodossa, sähkönkäyttäjä voi parantaa asemaansa verkkoliityntöjen etusijavertailussa sitoutumalla kattamaan vähintään puolet vuotuisesta sähkönkulutuksestaan samalla alueella sijaitsevassa uudessa voimalaitoksessa tuotetulla sähköllä.

Raja kulkee Kokkolan ja Iisalmen korkeudella

Fingridin julkaisema kartta jakaa Suomen kahteen laajaan vyöhykkeeseen. Alueiden välinen raja kulkee Pohjanlahden rannikolta Kokkolan seudulta itään, suunnilleen Iisalmen korkeudella kohti itärajaa.

Pohjoiseen tuotantositoumusalueeseen kuuluvat muun muassa Oulu, Rovaniemi ja muu Pohjois-Suomi. Vaasa, Seinäjoki, Tampere, Kuopio, Helsinki ja muu Etelä-Suomi jäävät eteläiseen alueeseen.

Raja perustuu Fingridin käyttämään Keski-Suomen poikkileikkaukseen P1. Se on sähköteknisesti määritelty pääsiirtoverkon kohta, jonka yli kulkevaa sähkönsiirtoa rajoittaa kantaverkon kapasiteetti.

Pohjois-Suomessa tuotetaan yhä enemmän sähköä erityisesti tuulivoimalla, kun taas suuri osa sähkönkulutuksesta sijaitsee etelämpänä. Fingridin aikaisemman arvion mukaan noin neljä viidesosaa Suomen sähkönkulutuksesta sijoittuu Keski-Suomen poikkileikkauksen eteläpuolelle.

Uuden aluejaon tavoitteena on vähentää tarvetta siirtää sähköä tämän pullonkaulan yli.

Aluejako perustuu sähkölaitosten liittymispisteisiin kantaverkossa. Siksi aivan rajan tuntumassa sijaitsevan hankkeen kuulumista pohjoiseen tai eteläiseen alueeseen ei voi päätellä pelkästään sen maantieteellisestä sijainnista.

Datakeskusten on mietittävä myös sähköntuotannon sijaintia

Uudella linjauksella on erityistä merkitystä datakeskusteollisuudelle, jonka investointisuunnitelmat ovat kasvattaneet sähköverkon liityntäkyselyjen määrää poikkeuksellisen nopeasti.

Fingridin 12. marraskuuta päivittämän tilaston mukaan Suomessa on aktiivisia datakeskusten liityntäkyselyjä yhteensä peräti 126 000 megawatin eli 126 gigawatin edestä.

Luku on moninkertainen Suomen nykyiseen, noin 15 gigawatin sähkönkulutushuippuun nähden. Kyselyt ovat alustavia, eikä niiden määrä vastaa toteutumassa olevien investointien kapasiteettia. Se kuitenkin kuvaa sähköverkon kapasiteettiin kohdistuvaa valtavaa kysyntää.

Uusi sääntely voi muuttaa investointien valmistelua olennaisesti.

Jos datakeskus haluaa parantaa etusijaansa tuotantositoumuksella, sen on löydettävä riittävästi uutta sähköntuotantoa samalta tuotantositoumusalueelta. Esimerkiksi Etelä-Suomeen sijoittuva datakeskus ei voisi täyttää kyseistä sitoumusta pelkästään pohjoisen alueen uudella tuulivoimatuotannolla.

Vastaavasti Pohjois-Suomeen rakennettavan suuren datakeskuksen tuotantositoumuksessa käytettävän voimalaitoksen olisi sijaittava pohjoisella alueella.

Tuotantositoumus voidaan ottaa huomioon myös sähkönhankintasopimuksia valmisteltaessa. Sen piiriin kuuluvan voimalaitoksen tulee lakiluonnoksen mukaan olla otettu käyttöön aikaisintaan 36 kuukautta ennen sähkönkäyttökohteen käyttöönottoa.

Tällä tavoin sähköverkkoliityntöjen etusijamenettelystä muodostuu taloudellinen kannustin sijoittaa uusia sähköntuotantoinvestointeja lähelle tulevaa suurta kulutusta, ainakin saman pääsiirtoalueen sisälle.

Fingrid pyrkii vähentämään sähköverkon pullonkauloja

Fingrid perustelee aluejakoa marraskuun 12. päivänä päivätyssä muistiossaan sähköjärjestelmän teknisillä tarpeilla.

Yhtiön mukaan uuden sähköntuotannon pitäisi vähentää kantaverkon kuormitusta erityisesti silloin, kun sähkön siirtotarve on suurimmillaan. Tällainen tilanne on Suomessa tyypillisesti kylmä ja tuulinen talviaamu tai -ilta, jolloin lämmityksen ja teollisuuden sähkönkulutus on korkealla.

Tämä selittää myös eroa eri sähköntuotantomuotojen välillä.

Tuulivoima tuottaa Fingridin mukaan yleensä sähköä myös näissä mitoittavissa siirtotilanteissa. Aurinkovoiman tuotanto jää sen sijaan talvisin usein vähäiseksi.

Pelkkä sähköntuotannon lisääminen vuositasolla ei siis välttämättä vähennä sähköverkon vahvistamisen tarvetta, jos tuotanto ajoittuu eri hetkiin kuin suurin siirtokuormitus.

Fingridin mukaan alueiden määrä on tarkoituksella rajattu kahteen. Liian pienet tuotantositoumusalueet voisivat tehdä uuden sähköntuotannon hankkimisesta joillakin alueilla vaikeaa.

”Julkaisemme aluejaon jo nyt, jotta toimijat tietävät, miltä alueelta etsiä tuotantoa mahdolliseen tuotantositoumukseensa”, Fingridin asiakkaista ja kantaverkkosuunnittelusta vastaava johtaja Jussi Jyrinsalo sanoo tiedotteessa.

Uusi portinvartija teollisuusinvestoinneille

Fingridin päätöksen merkitys ulottuu datakeskuksia laajemmalle. Sama aluejako koskisi tuotantositoumuksia myös muissa suurissa sähkönkäyttöhankkeissa, kuten vetyteollisuudessa ja sähköistettävässä teollisessa tuotannossa.

Käytännössä investoijan olisi jatkossa tarkasteltava aikaisempaa tarkemmin kolmea asiaa yhdessä: teollisuuslaitoksen sijaintia, sähköverkon vapaata liityntäkapasiteettia ja uuden sähköntuotannon saatavuutta samalla tuotantositoumusalueella.

Fingridistä tulee näin entistä keskeisempi teollisuusinvestointien sijoittumiseen vaikuttava toimija. Sähköverkon kapasiteetti ja sen jakamisessa sovellettavat kriteerit voivat ratkaista, mitkä hankkeet pääsevät etenemään ensimmäisinä.

Etusijamenettely sisältää myös mahdollisuuden parantaa asemaa joustositoumuksella. Fingridin perustelumuistion mukaan riittävä joustositoumus antaa tuotantositoumusta korkeamman etusijan. Siten esimerkiksi sähköntuotantoa tai kulutustaan joustavasti ohjaavat hankkeet voivat saada kilpailuetua verkkoliityntöjen jaossa.

Uuden sääntelyn vaikutukset ovat herättäneet myös arvostelua. Tietoliikennealan FiCom on kiinnittänyt lakiluonnoksesta antamassaan lausunnossa huomiota erityisesti datakeskusten muita teollisia sähkönkäyttäjiä heikompaan asemaan. Lakiluonnoksessa yli 10 megawatin datakeskukset kuuluisivat lähtökohtaisesti kolmanteen etusijaryhmään, kun muiden sähkönkäyttökohteiden vastaava tehoraja olisi 100 megawattia.

Laki on vielä valmisteilla

Fingridin julkaisema aluejako ennakoi sähkömarkkinalain muutosta, jonka on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2027 alussa.

Aluejako tarkastetaan uudelleen lain voimaantulon yhteydessä. Jos tuotantositoumusta koskeva sääntely muuttuu eduskuntakäsittelyssä, myös aluejakoa voidaan joutua muuttamaan.

Fingrid korostaa lisäksi, ettei nyt julkaistu kartta kuvaa vapaan liityntäkapasiteetin maantieteellistä jakautumista. Se osoittaa sähköjärjestelmän keskeisen pohjois-eteläsuuntaisen siirtorajoitteen.

Kartta tarjoaa suurille sähkönkäyttäjille ja energiayhtiöille ensimmäisen valtakunnallisen alueellisen lähtökohdan, jonka perusteella ne voivat valmistella uusia tuotantositoumuksia, sähkönhankintasopimuksia ja investointeja.

Lähteet: