Datakeskusten uusi liittymislaki vauhdittaa säätövoiman ja uusiutuvan energian investointeja

Suomen suuryritykset vaativat datakeskuksille tiukempia ehtoja, ja hallitus valmistelee sähköliittymien etusijajärjestystä. Uudistuksen keskeinen vaikutus on, että suuret datakeskushankkeet saavat vahvan kannustimen hankkia uutta sähköntuotantoa ja säävarmaa kapasiteettia varmistaakseen pääsyn sähköverkkoon. Fortumilla on jo kahdeksan gigawattia uusiutuvan energian hankkeita odottamassa ostajia. Samalla suomalaiset synteettisen metaanin ja muiden uusiutuvien polttoaineiden investoinnit etenevät.

Suomalaisten suuryritysten suhtautuminen datakeskusinvestointeihin on selvästi kiristynyt. OP Pohjolan tuoreen Suuryritystutkimuksen ennakkotietojen mukaan 84 prosenttia vastaajista arvioi datakeskusrakentamisen lisäävän kilpailua sähköstä. Yli 80 prosenttia haluaa datakeskuksille ja perinteiselle teollisuudelle tasavertaisen kohtelun energia- ja sähköverkkopolitiikassa.

Talouselämän 2. marraskuuta julkaisemat tutkimustulokset osoittavat, että datakeskusten sähkönsaannista on tullut merkittävä teollisuus- ja elinkeinopoliittinen kysymys.

Sähköä tarvitsevat myös kemianteollisuus, metalliteollisuus, sähköistyvä prosessiteollisuus ja uudet vetyhankkeet. Kaikki kilpailevat osittain samasta rajallisesta verkkokapasiteetista.

OP-tutkimukseen vastasi 141 johtoryhmätason edustajaa 124 suomalaisesta suuryrityksestä tai Suomessa toimivasta kansainvälisestä konsernista tytäryhtiöstä. Yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on 221 miljardia euroa.

Vastaajista 40 prosenttia haluaisi lopettaa ulkomaisten datakeskusinvestointien julkisen tukemisen. Eri mieltä on 39 prosenttia. Yli 70 prosenttia vaatii huoltovarmuuden ja kansallisen turvallisuuden huomioimista investointipäätöksissä. Toisaalta noin 60 prosenttia pitää kansainvälisten teknologiayritysten datakeskusten sijoittumista Suomeen tietosuojan ja huoltovarmuuden kannalta parempana kuin niiden rakentamista ulkomaille.

Sähkön saatavuudesta on tullut yritysten keskinäisen kilpailun ydinkysymys.

Sähköliittymä ratkaisee, toteutuuko miljardihanke

Työ- ja elinkeinoministeriön syyskuussa julkaisema sähkömarkkinalain muutosluonnos, TEM043:00/2026, muuttaisi olennaisesti suurten sähkönkäyttäjien liittymistä sähköverkkoon.

Uudistuksen todellinen merkitys selittyy suurten investointien rahoituslogiikalla.

Datakeskus tarvitsee tontin, kaavoituksen, rakentamisluvat, rahoituksen ja ennen kaikkea riittävästi sähköä. Sähköliittymän saaminen ja sen toteutusaikataulu ovat lopullisen investointipäätöksen keskeisiä edellytyksiä.

Satojen miljoonien tai miljardien eurojen datakeskusinvestointia on käytännössä mahdotonta toteuttaa ilman uskottavaa ja sopimuksellisesti varmistettua sähkönsaantia.

Siksi uuden lain ehdottama liittymien etusijajärjestys muodostaa erittäin voimakkaan taloudellisen ohjauskeinon.

Lakiluonnoksen mukaan suurten datakeskusten asema verkkoliittymien kilpailussa määräytyisi hankkeen sijainnin ja koon ohella sen perusteella, kuinka paljon se sitoutuu hankkimaan joustavaa sähköntuotantokapasiteettia ja uutta sähköntuotantoa.

Sitoumukset olisivat muodollisesti vapaaehtoisia. Käytännössä ne vaikuttavat suoraan hankkeen mahdollisuuksiin saada sähköliittymä ajoissa. Ruuhkautuneilla verkkoalueilla investoijalla on siten vahva taloudellinen peruste sisällyttää uutta tuotantoa ja säätövoimaa hankkeensa kokonaisuuteen.

Datakeskusten kasvu alkaa näin yhä voimakkaammin ohjata myös sähköntuotannon investointeja.

 

Säätövoiman hankkimisesta tulee kilpailuetu

Lakiluonnoksen olennaisin muutos on suurten sähkönkäyttäjien mahdollisuus parantaa asemaansa hankkimalla joustavaa, säävarmaa sähköntuotantokapasiteettia.

Joustositoumuksen vähimmäistaso olisi kymmenen prosenttia hankkeen huipputehosta. Sadalla megawatilla sähköä käyttävä datakeskus voisi siis parantaa sijoitustaan oman etusijaryhmänsä sisällä hankkimalla kymmenen megawatin joustavan kapasiteetin.

Vielä merkittävämpi kannustin syntyy 80 prosentin joustositoumuksesta.

Sen avulla yli kymmenen megawatin datakeskus nousisi kolmannesta etusijaryhmästä toiseen. Sadalla megawatilla sähköä käyttävä datakeskus tarvitsisi tähän 80 megawattia joustavaa kapasiteettia.

Samankokoinen tavallinen teollisuuslaitos kuuluu luonnoksessa lähtökohtaisesti jo toiseen ryhmään. Datakeskusten tehorajat ovat siis kymmenesosa muulle teollisuudelle asetetuista rajoista.

Tämä on datakeskusten kannalta merkittävä ero, koska toisen ryhmän hankkeille tarjotaan vapaata verkkokapasiteettia ennen kolmannen ryhmän hankkeita.

Joustositoumuksen voi toteuttaa omalla voimalaitoksella tai sopimuksella erillisen energiantuottajan kanssa. Laitoksen ei tarvitse sijaita datakeskuksen yhteydessä, kunhan se on samalla sähkömarkkinoiden tarjousalueella ja kapasiteetti täyttää lain ehdot.

Tämä avaa energiayhtiöille uuden markkinan. Datakeskusten pitkäaikaiset sopimukset voivat tehdä uusista säävarmoista voimalaitoksista rahoituskelpoisia investointeja.

Lakiluonnos sallii myös olemassa olevan tuotantokapasiteetin hyödyntämisen. Tästä syystä Fingrid on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että järjestelmän pitäisi edistää aidosti uuden joustavan kapasiteetin rakentamista.

 

Datakeskusten jousto tarvitsee säätövoimaa, akkujen asema herättää kritiikkiä

Datakeskukset toimivat ympärivuorokautisesti, ja niiden sähkönkulutus muodostaa verrattain tasaisen peruskuorman. Niiden käyttöastetta ei kuitenkaan pidä sekoittaa sähköliittymän kapasiteetin käyttöasteeseen. Suomen Datakeskusyhdistyksen syyskuussa 2026 esittämän arvion mukaan datakeskusten keskimääräinen sähköteho on noin puolet niiden liittymätehosta, koska liittymät mitoitetaan huippukuorman perusteella.

Datakeskusten sähkönkulutusta voidaan joustaa jonkin verran. Esimerkiksi Google on kehittänyt järjestelmiä, joilla vähemmän kiireellisiä laskentatehtäviä siirretään ajankohtiin, jolloin sähköä on paremmin saatavilla. Jäähdytystä voidaan myös ohjata. Kriittisiä palveluita ei kuitenkaan voida sammuttaa toistuvasti sähkön hinnan tai verkkotilanteen mukaan. Datakeskusten laajamittainen kysyntäjousto edellyttää siksi myös muita teknisiä ratkaisuja.

Lakiluonnoksen mukaan datakeskus voisi parantaa sähköliittymänsä etusijaa sitoutumalla tarjoamaan jatkuvasti markkinoilla säävarmaa, joustavaa sähköntuotantokapasiteettia vähintään kymmenen prosenttia huipputehostaan. Vähintään 80 prosentin sitoumus nostaisi suuren datakeskuksen ylempään liittymisryhmään. Kapasiteetti voidaan hankkia erilliseltä energiayhtiöltä, ja voimalaitos voi sijaita muualla Suomessa samalla sähkön tarjousalueella.

Datakeskuksen oman sähköliittymän taakse sijoitetuilla akuilla voidaan puolestaan leikata paikallisia kulutushuippuja ja tarjota lyhytaikaista joustoa. Tavanomaisen akkuvaraston rajallinen energiakapasiteetti estää kuitenkin sitä yksin täyttämästä lakiluonnoksen jatkuvan tuotantokyvyn vaatimusta.

Erillisiä, sähköverkosta ladattavia suuria akkuvarastoja uhkaa lisäksi sijoittaminen liittymisjärjestyksen viimeiseen eli neljänteen etusijaryhmään. Tämä vaikeuttaisi uusien kaupallisten akkuvarastojen verkkoliittymien saamista erityisesti ruuhkautuneilla alueilla. Akkuvarastoyhtiö Cactos on arvostellut järjestelyä, koska akkuvarastot voivat tarjota sähköjärjestelmälle nopeaa joustoa ja niiden latausta voidaan rajoittaa joustavilla liittymissopimuksilla.

Lakiluonnos luo siten erityisen voimakkaan kannustimen säävarman sähköntuotannon hankkimiseen. Samalla se kohtelee itsenäisiä sähkövarastoinvestointeja ankarammin, vaikka niiden tarjoama jousto voi olla tärkeä osa sähköjärjestelmän tasapainottamista.

 

Tuuli- ja aurinkovoimalle syntyy uusi pitkäaikainen kysyntä

Lakiluonnoksessa on myös tuotantositoumukseen liittyvä mekanismi. Datakeskus parantaisi asemaansa oman etusijaryhmänsä sisällä sitoutumalla kattamaan vähintään puolet vuosittaisesta sähkönkulutuksestaan uudella sähköntuotannolla.

Tuotantositoumukseen kelpaavan voimalaitoksen tulee olla otettu käyttöön aikaisintaan 36 kuukautta ennen datakeskuksen käyttöönottoa. Sen on myös sijaittava kantaverkon siirtorajoitusten kannalta samalla alueella kuin kulutuskohteen.

Tämä luo suoran yhteyden datakeskusten ja uusien tuuli-, aurinko- sekä muiden voimalaitosten investointien välille. Datakeskusten pitkäaikaiset sähkönostosopimukset muodostuvat samalla tärkeiksi tuotantohankkeiden rahoitusvälineiksi.

Lakiluonnos antaa säätövoimalle suuremman painoarvon kuin pelkälle uudelle sähköntuotannolle. Joustositoumus voi nostaa hankkeen ylempään etusijaryhmään. Tuotantositoumus parantaa sijoitusta vain saman ryhmän sisällä.

Sähköjärjestelmän kannalta painotus on ymmärrettävä. Tuuli- ja aurinkovoiman kasvava osuus tuotannosta lisää tarvetta voimalaitoksille, jotka kykenevät tuottamaan sähköä myös tuulettomina ja kylminä päivinä.

 

Fortumilla on kahdeksan gigawattia hankkeita odottamassa asiakkaita

Google on sopinut Fortumin kanssa 22 vuoden sähkönhankinnasta Loviisan ydinvoimalasta. (Kuva: Kasvuinstituutti)

Fortumin ja Googlen lokakuussa julkisuuteen tullut sähkösopimus havainnollistaa, kuinka suuret datakeskukset ja energiayhtiöt rakentavat investointejaan yhtenä kokonaisuutena.

Google on sopinut Fortumin kanssa 22 vuoden sähkönhankinnasta Loviisan ydinvoimalasta. Vuodesta 2028 alkava sopimus kattaa jopa puolet voimalan nykyisestä kapasiteetista eli yli 500 megawattia.

Sopimus tukee Loviisan ydinvoimalan käyttöiän jatkamista ja tehonkorotuksia. Samalla yhtiöt kehittävät uutta aurinko- ja tuulivoimaa, akkuvarastoja, pumppuvoimaa sekä mahdollista uutta ydinvoimaa.

Fortumin toimitusjohtaja Markus Rauramo kertoi YLE:n 28. lokakuuta 2026 julkaisemassa haastattelussa, että yhtiöllä on Pohjoismaissa lupavaiheessa kahdeksan gigawattia uusiutuvan energian kehityshankkeita.

Määrä vastaa lähes koko Fortumin tämänhetkistä tuotantokapasiteettia.

Rauramon mukaan hankkeet etenevät asiakkaiden pitkäaikaisten ostositoumusten perusteella. Fortum käy vastaavia keskusteluja datakeskusten lisäksi teräs-, alumiini- ja vetyteollisuuden yritysten kanssa.

Fortumin tavoitteena on saada vuoden 2028 loppuun mennessä 1,2 gigawattia uusiutuvaa tuotantoa rakennusvalmiiksi sekä 2,5 gigawattia uusia joustoratkaisuja ja säätövoimaa käyttövalmiiksi.

Kahdeksan gigawattia muodostaa huomattavan tuotantoinvestointien reservin. Sen muuttaminen toimiviksi voimalaitoksiksi edellyttää pitkäaikaisia ostosopimuksia ja kannattavaa sähkön hintaa.

”Ne lähtevät liikkeelle, kun asiakkaat ostavat niitä”, Fortumin toimitusjohtaja Markus Rauramo kiteytti yhtiön odotusvaiheessa olevista uusiutuvista energiahankkeista YLE:n haastattelussa.

Datakeskusten kasvava kysyntä ja uusi liittymismenettely vauhdittavat merkittävästi näiden sopimusten syntymisen edellytyksiä.

 

Metaanista kehittyy uusi vaihtoehto säätövoimalle

Säävarman sähköntuotannon tarve avaa uusia mahdollisuuksia myös kaasumoottorivoimalaitoksille.

Kaasumoottorit kykenevät käynnistymään nopeasti ja tuottamaan sähköä silloin, kun tuuli- ja aurinkovoiman tuotanto on vähäistä. Niiden polttoaineena voidaan käyttää fossiilista maakaasua, nesteytettyä maakaasua eli LNG:tä, biometaania tai uusiutuvalla sähköllä valmistettua synteettistä metaania.

Erityisesti metaani on kiinnostava vaihtoehto, koska se mahdollistaa kaasun varastoinnin ja käytön silloin, kun sähköjärjestelmä tarvitsee lisätehoa.

Synteettistä metaania valmistetaan tuottamalla uusiutuvalla sähköllä vetyä ja yhdistämällä se talteen otettuun hiilidioksidiin. Biometaani puolestaan syntyy orgaanisten raaka-aineiden käsittelystä, esimerkiksi maatalouden ja elintarviketeollisuuden sivuvirroista.

Uusiutuvien kaasujen tuotantoon liittyy jo toteutuneita ja toteutumassa olevia suomalaisia investointeja.

Tunnetuimpiin vetytalouden suomalaisyrityksiin kuuluva P2X Solutions on rakentanut Harjavaltaan vihreän vedyn ja synteettisen metaanin tuotantoa.

Yhtiö solmi elokuussa 2026 kymmenvuotisen sopimuksen synteettisen metaanin toimittamisesta avanca/Alternoil-konsernille. Sopimus kattaa Harjavallan metanointilaitoksen nykyisen tuotantokapasiteetin, ja toimitukset Saksaan käynnistyivät lokakuussa.

Samaan aikaan P2X Solutions kehittää Joensuuhun laitosta, joka valmistaisi vihreän vedyn pohjalta vuosittain 33 000 tonnia synteettistä metanolia. Hanke on saanut lainvoimaisen ympäristöluvan, mutta lopullista investointipäätöstä valmistellaan edelleen. Business Finland myönsi hankkeelle 60 miljoonan euron investointituen helmikuussa 2025.

Kaasuihin verrattuna metanoli on huomattavan helppo ja turvallinen olomuoto säilöä ja kuljettaa bioenergiaa.

Myös Kristiinankaupungin Koppö Energia valmistelee synteettisen metanolin tehdasta, joka on saanut yli 80 miljoonan euron EU-tuen. Yhtiö tähtää investointipäätökseen vuonna 2027.

Suomen Biokierto ja Biokaasu ry:n syyskuun 2026 lopun tilastojen mukaan Suomessa on lisäksi vireillä 41 biokaasun ja biometaanin tuotantolaitoshanketta. Niiden suunniteltu vuosituotanto on yhteensä noin 1,7 terawattituntia ja investointien arvo on vähintään 879 miljoonaa euroa. Viisi hanketta oli rakennusvaiheessa.

Investoinnit osoittavat, että uusiutuvien kaasujen tuotannolle rakentuu teollista markkinaa. Nykyiset sopimukset suuntautuvat erityisesti liikenteeseen ja teollisuuteen. Datakeskusten mahdollisesti kasvava säätövoimatarve luo tälle tuotannolle uuden kysyntämahdollisuuden. Biometanolilla ja sen jatkojalosteilla on myös tulevaisuudessa kysyntää laiva- ja lentoliikenteessä.

Akaaseen suunniteltu Quatumin satojen miljoonien eurojen bioetanolijalostamo kertoo samansuuntaisesta kehityksestä uusiutuvien polttoaineiden teollisuudessa. Lokakuussa 2026 julkistettu hanke tuottaisi puupohjaisesta biomassasta raaka-ainetta uusiutuvan lentopolttoaineen valmistukseen. Sen lopullinen investointipäätös on alustavasti suunnitteilla vuodelle 2029.

Kaasupohjaisen säätövoiman kannattavuuteen vaikuttavat polttoaineen hinta, varastointi, voimalaitoksen käyttöaste ja sähkömarkkinoiden tarjoamat tuotot.

Fossiilinen LNG on teknisesti valmis vaihtoehto, mutta sen toimitusketjuun sisältyvät nesteytys, kuljetus ja varastointi. Paikallisesti tuotettu biometaani tai synteettinen metaani voi vähentää näitä logistisia kustannuksia ja vahvistaa energiaomavaraisuutta.

Synteettisen metaanin valmistuksessa puolestaan kuluu huomattavasti sähköä, joten sen kilpailukyky riippuu erityisesti sähkön hankintahinnasta, tuotantolaitoksen käyttöasteesta ja investointikustannuksista.

Samaan aikaan datakeskusten omat ilmastotavoitteet, asiakkaiden vastuullisuusvaatimukset sekä energian alkuperän todentamiseen liittyvä sääntely ohjaavat polttoainevalintoja vähähiilisiin ratkaisuihin.

Uusi liittymislaki ei itsessään edellytä fossiilittoman polttoaineen käyttöä. Kokonaisuutena sähkömarkkinoiden kehitys ja suurten teknologiayritysten energiastrategiat antavat uusiutuville kaasuille kasvavaa taloudellista merkitystä.

 

Perinteinen teollisuus haluaa vaikuttaa liittymisjärjestykseen

Datakeskusten kasvava sähkönkulutus on herättänyt vastustusta myös perinteisen teollisuuden edunvalvonnassa.

Kemianteollisuus ry korosti 9. lokakuuta antamassaan lausunnossa, että sähkön saatavuus ja kilpailukykyinen hinta ovat ratkaisevan tärkeitä alan investoinneille ja vähähiiliseen tuotantoon siirtymiselle.

Kemianteollisuuden toimitusjohtajana keväällä 2026 aloittanut Mikko Salo johtaa järjestöä tilanteessa, jossa sen jäsenyritysten omat sähköistämishankkeet kilpailevat verkkokapasiteetista uusien investointien kanssa.

Kemianteollisuus pitää liittymien etusijamenettelyä perusteltuna, mutta vaatii siihen muutoksia.

Järjestön mielestä olemassa olevan teollisuuden sähköistämisinvestoinnit, fossiilisia polttoaineita korvaavat hankkeet ja muut puhtaan siirtymän investoinnit pitäisi tunnistaa erillisinä etusijaperusteina. Samalla huoltovarmuuden kannalta kriittiset teolliset arvoketjut pitäisi ottaa nykyistä laajemmin huomioon.

Datakeskusala puolestaan arvostelee sitä, että samankokoisia teollisuuslaitoksia kohdellaan lakiluonnoksessa eri tavoin. Esimerkiksi FCDC Corp katsoo, että liittymien järjestys pitäisi ratkaista hankkeiden todellisten teknisten vaikutusten perusteella.

Keskuskauppakamari ja Energiateollisuus ovat puolestaan korostaneet ennakoitavuutta ja pitkälle valmisteltujen investointien aseman turvaamista.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto kannattaa uuden etusijajärjestelmän perusratkaisua ja pitää erityisen tärkeänä sitä, että kotitalouksien sähkönsaanti turvataan suurten teollisten hankkeiden rinnalla.

Kyse on merkittävästä taloudellisesta eturistiriidasta. Perinteinen teollisuus tarvitsee lisää sähköä ja verkkokapasiteettia omiin investointeihinsa. Datakeskukset puolestaan tuovat Suomeen uutta sähkön kysyntää, joka voi osaltaan käynnistää lisää tuotantoinvestointeja.

Sähköverkon kapasiteetin jakaminen ratkaisee, mitkä näistä investoinneista pääsevät etenemään ensimmäisinä.

 

Itä-Suomen asema riippuu kantaverkosta

Uudistuksella on myös merkittävä aluepoliittinen ulottuvuus. Tuotantositoumuksen edellyttämä uusi sähköntuotanto pitää sijoittaa Fingridin määrittelemälle samalle siirtorajoitusalueelle kuin kulutuskohde.

Tämä parantaa niiden datakeskushankkeiden asemaa, jotka sijaitsevat lähellä uusia tuuli- ja aurinkovoiman tuotantoalueita.

Itäisessä Suomessa tilanne on ongelmallisempi, koska Puolustusvoimien aluevalvontaan liittyvät rajoitukset vaikeuttavat tuulivoiman rakentamista laajoilla alueilla.

Etelä-Karjalan kauppakamari ja Kuntaliitto ovat varoittaneet, että uusi liittymisjärjestys voi heikentää Itä-Suomen investointimahdollisuuksia ja ohjata hankkeita Länsi-Suomeen.

Säätövoiman osalta tilanne on toinen.

Lakiluonnos sallii joustavan tuotantokapasiteetin sijoittamisen eri paikkakunnalle kuin datakeskuksen, kunhan se sijaitsee samalla sähkön tarjousalueella. Manner-Suomessa tämä mahdollistaa esimerkiksi itäsuomalaisen voimalaitoksen käyttämisen muualla sijaitsevan datakeskuksen joustositoumuksen täyttämiseen.

Uusi järjestelmä voi siten luoda markkinoita myös Itä- ja Kaakkois-Suomeen sijoitettaville säävarmoille voimalaitoksille.

Olennaista on kuitenkin itse sähköverkon kehittäminen. Fingridin vuosien 2026–2035 investointiohjelman arvo on 5,2 miljardia euroa, mutta verkkohankkeiden lupamenettelyt kestävät edelleen pitkään. Ja Itä-Suomessa Fingridin kantaverkko on hämmentävän heikko, edelleen.

Uudet liittymissäännöt jakavat olemassa olevaa kapasiteettia, ja kantaverkon vahvistaminen kasvattaa käytettävissä olevan kapasiteetin määrää.

 

Lain valmistelu etenee, ensimmäiset vaikutukset näkyvät jo

Sähkömarkkinalain muutosluonnos oli lausuntokierroksella 18. syyskuuta ja 9. lokakuuta välisen ajan.

Työ- ja elinkeinoministeriö ilmoitti 23. lokakuuta saaneensa yli 200 lausuntoa. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle joulukuussa 2026, ja alkuperäisen aikataulun mukaan laki tulisi voimaan vuoden 2027 alussa.

Lopullinen sääntely voi vielä muuttua lausuntopalautteen ja eduskuntakäsittelyn perusteella. Uudistus vaikuttaa kuitenkin investointimarkkinoihin jo ennen lain hyväksymistä.

Fingrid ilmoitti 23. lokakuuta liittymissopimushakemusten ruuhkautuneen, koska yritykset ovat kiirehtineet varmistamaan liittymänsä nykyisten sääntöjen aikana. Kantaverkkoyhtiö arvioi, ettei kaikkia hakemuksia ehditä käsitellä vuoden 2026 loppuun mennessä.

Lokakuun puoliväliin mennessä liittymissopimuksen tehneiden datakeskushankkeiden suunniteltu lopullinen kokonaisteho oli ylittänyt viisi gigawattia. Sähkövarastojen vastaava sopimusmäärä oli lähes kuusi gigawattia.

Fingridin mukaan datakeskukset ja sähkökattilat voisivat yhdessä kasvattaa Suomen sähkönkulutusta jopa 40 prosenttia vuoden 2025 tasosta, mikäli sovitut hankkeet toteutuvat täydessä laajuudessaan noin viiden vuoden aikana.

Uusi laki sisältää myös riskin investointien viivästymisestä. Suurten hankkeiden liittymishakemukset käsiteltäisiin lähtökohtaisesti kahdessa erässä vuodessa, ja ensimmäisen erän määräaika olisi luonnoksen mukaan vasta vuoden 2027 lopussa. FiCom ja monet investoijat ovat vaatineet ensimmäistä käsittelyä jo kesäkuussa 2027.

Ministeriö valmistelee lisäksi pidemmälle meneviä ehtoja. Teollisuusneuvos Petteri Kuuvan johtaman työryhmän tehtävänä on selvittää mahdollisuuksia edellyttää tai kannustaa uusia liittyjiä lisäämään sähköntuotantoa, varastointia ja kysyntäjoustoa. Ehdotusten on määrä valmistua maaliskuussa 2027.

Sähköverkon liittymisehtoja koskeva sääntely on siten vasta laajemman uudistuksen alkuvaiheessa.

 

Lähteet:

Tagged with , , , , , , ,