Jan Erola / Kravat Oy
Palasin juuri pikareissulta Keski-Euroopasta, jossa ensimmäinen pysähdys oli Frankfurt, toinen Bryssel. Frankfurtissa on 15. maaliskuuta paikallisvaalit, joka näkyi voimakkaasti katukuvassa. Viikkoa aiemmin, maaliskuun 8. maaliskuuta 2026, järjestettiin Baden-Württembergin osavaltiovaalit. Stuttgartissa vihreät olivat selvästi vahvin voima 40,4 prosentin kannatuksella toisessa äänestyksessä ja voittivat kaikki neljä suoraa vaalipiiripaikkaa. AfD jäi Stuttgartin vaalipiireissä sekä Vihreiden että CDU:n taakse. Koko osavaltion tasolla AfD kuitenkin teki merkittävän nousun ja saavutti 18,8 prosentin kannatuksen, mikä on sen tähän asti vahvin tulos entisen Länsi-Saksan alueella.
Välihuomautuksena todettakoon, etten osaa muutamaa sanaa enempää saksaa, joten luotan tässä tekoälyn käännöksiin. Korjaan mielelläni mahdolliset väärinymmärrykset.
AfD pystyy siis eteläisessä Saksassa kasvamaan voimakkaasti myös alueilla, joilla se ei vielä hallitse kaupunkien valtarakenteita. Baden-Württembergissä vihreät pitivät hallussaan suurkaupunkien koulutetun ja korkeamman tulotason äänestäjäkunnan, kun taas AfD hyötyi laajemmasta tyytymättömyydestä talouteen, teolliseen rakennemuutokseen, energian hintaan ja maahanmuuttopolitiikkaan. Tämä on Euroopassa tuttu kuvio. Protestioikeiston nousu jatkuu, mutta kussakin maassa maantieteellisesti epätasaisesti.
Stuttgart: Ei enää vain itäsaksalainen ilmiö
Stuttgartin keskeinen opetus on se, että AfD:n nousu ei tarvitse selvää voittoa ollakseen poliittisesti merkittävä. Entisen Länsi-Saksan alueella puolueen kannatuskatto oli aiemmin matalampi. Nyt se pystyy saavuttamaan lähes viidenneksen äänistä osavaltiotasolla alueella, joka on vientivetoinen, teollinen, suhteellisen vauras ja pitkään vastustuskykyinen äärioikeistolle. Tämä viittaa siihen, ettei AfD ole enää vain itäsaksalainen ilmiö.
Samalla Stuttgart näyttää AfD:n vaikutusvallan rajat. Isoissa läntisen Saksan kaupungeissa äänestäjät suosivat edelleen puolueita, jotka näyttävät hallinnollisesti vakaammilta ja institutionaalisesti turvallisemmilta. Vihreiden vahva tulos, erityisesti Cem Özdemirin ehdokkuuden ansiosta, vaikuttaisi siltä, että läntisessä Saksassa muutosta haluavat, mutta epävakautta pelkäävät äänestäjät valitsevat radikaalien uusien puolueiden sijaan muun oppositiossa olevan valtapuolueen hahmon. Osa varmasti halusi estää äärioikeiston läpimurron äänestämällä vihreitä. Kaikki hallituksen vastainen tyytymättömyys ei siis automaattisesti muutu AfD:n voitoksi suurkaupungeissa.
Frankfurtin vaalit: 15. maaliskuuta 2026
Hessenin osavaltio ja Frankfurt ovat kovin erilainen vaalikenttä kuin Stuttgart. Kuvissa näkyy kuntavaalien (Kommunalwahlen) mainoksia. Maaliskuun 15. päivä Frankfurtissa on peräti kolme vaalit: Stadtverordnetenversammlung – Frankfurtin kaupunginvaltuusto (93 paikkaa), Ortsbeiräte – kaupunginosien paikallisneuvostot (16 aluetta) sekä Kommunale Ausländer- und Ausländerinnenvertretung (KAV) – ulkomaalaisten kunnallinen neuvosto. Eri kaupunginosat huomioiden, Frankfurtissa on käytännössä 18 erillistä paikallisvaalia samalla äänestyskerralla. Nämä ovat osa Hessenin osavaltion laajuisia kuntavaaleja, jotka järjestetään viiden vuoden välein kaikissa osavaltion kunnissa ja kaupungeissa.
Frankfurt on globaalin finanssin keskus, erittäin kansainvälinen kaupunki, sosiaalisesti pirstoutunut ja poliittisesti moniarvoisempi kuin monet muut Saksan kaupungit. Ennakkotiedot viittaavat siihen, että CDU on suurin puolue kaupunginvaltuustovaaleissa, mutta vasemmistokeskustalainen enemmistö on silti mahdollinen. AfD:n kannatuksen arvioidaan nousevan noin 11 prosenttiin, kun se vuonna 2021 oli 4,5 prosenttia. Se olisi merkittävä nousu, mutta edelleen kaukana voitosta.
Tällä on poliittista merkitystä kolmesta syystä. Ensinnäkin AfD voi vaikeuttaa hallituskoalitioiden muodostamista, vaikka se ei voittaisi. Toiseksi kannatuksen nousu 4,5 prosentista noin 11 prosenttiin osoittaisi, että suuret kansainväliset saksalaiskaupungit eivät enää ole immuuneja oikeistopopulistiselle kasvulle. Kolmanneksi se korostaisi laajempaa saksalaista kehityssuuntaa, jossa perinteinen porvarillinen keskusta-oikeisto voi pysyä suurimpana puolueena, mutta AfD:stä tulee yhä enemmän kanava oikeiston protestiäänille, kulttuuriselle vastareaktiolle ja järjestelmävastaiselle äänestämiselle.
Oikeiston jakautuminen
Britannia on minulle paljon Saksaa tutumpi ympäristö ja näen paljon samankaltaisuutta brittipuolue Reformin ja Saksan AfD:n kanssa. Maiden puolue- ja vaalijärjestelmät ovat kovin erilaisia. Mutta molemmissa maissa valtavirran oikeistopuolue menettää osan kannattajistaan kapinallisemmalle, vihaisemmaksi koetulle ja järjestelmävastaiselle liikkeelle. Olen ennustanut saman ilmiön rantautumista Suomeen, kenties jo vuoden 2027 eduskuntavaaleissa. Saksassa tämä paine kohdistuu CDU:hun AfD:n kautta. Britanniassa sama paine kohdistuu konservatiivipuolueeseen Reform UK:n kautta. Ja Suomessa kansalliseen kokoomukseen Perussuomalaisten kautta. Listaan voisi lisätä vielä Ruotsin Moderatenin ja Sverigedemokraternin.
Kun keskusta-oikeisto hallitsee pragmaattisesti, tekee kompromisseja ja hyväksyy institutionaaliset rajoitteet eikä pysty tuottamaan nopeaa taloudellista tai kulttuurista turvaa, osa sen kannattajista alkaa kokea, että puolue vain hallinnoi taantumista eikä käännä kehitystä. Tällöin äänestäjät siirtyvät helpommin haastajalle, joka lupaa tiukempaa rajavalvontaa, kovempaa retoriikkaa, hyökkäystä eliittejä vastaan ja yksinkertaisempaa moraalista karttaa politiikkaan. AfD, Reform, Sverigedemokraterna ja Perussuomalaiset hyötyvät tästä dynamiikasta.
