Pehmoisten puhuminen ja liioiteltujen lupausten antaminen kuuluvat olennaisina mausteina politiikkaan. Mutta poliittisella valheellakin on rajansa. Walesin parlamentti teki vuonna 2024 laittomaksi esittää tietoisesti virheellisen väitteen faktana vaikuttaakseen äänestäjiin. USA:ssakin voi valaehtoisesta valehtelusta senaatille joutua vankilaan. Siitä mallia Suomeen!
Jan Erola / Kasvuinstituutti
Aiemmin hiilikaivoksien tuomasta vauraudesta nauttinut, sittemmin tyhjän päälle jäänyt Wales oli vuosikymmen sitten Brexit-äänestyksen aikaan todennäköisesti eniten EU-jäsenyydestä hyötyneistä osista Britanniaa. Silti enemmistö walesilaisista kannatti kansanäänestyksessä Brexitiä.
Noin 61 prosenttia Walesin viennistä suuntautui EU:hun, selvästi enemmän kuin Britanniassa keskimäärin. Wales sai merkittäviä EU-tukia, keskimäärin noin 367 miljoonaa puntaa vuodessa.
Tämä kotikatsomossa BBC:n vaalivalvojaislähetyksestä ottamani kuva tilanteesta, jossa oli varhaisia merkkejä Leave-puolen mahdollisesta voitosta. Myöhemmin erityisesti Newcastlen erittäin täpärä Remain-tulos myös hämmensi kommentaattoreitakin, mikäli oikein kiihkeää vaaliyön laskelmien seuraamista Oxfordissa TV:n äärellä muistan.
Brexitiä kannattanut vaalikampanja perustui lukuisiin, eri kohderyhmille suunnattuihin, niin sanotusti säästeliäästi totuutta sisältyneisiin vaaliväitteisiin, kuten viimeistään nyt tiedämme. Ehkäpä irvokkain ja samalla vaikuttuvin oli väite, että EU-jäsenyys maksaa 350 miljoonaa puntaa viikossa ja että EU-eron jälkeen tuo raha pantaisiin kansalliseen terveydenhoitojärjestelmään, Britanniassa erittäin suosittuun NHS:ään. Hihasta vedetty luku osoittautuikin päinvastaiseksi, aivan kuten surkeasti hoidettu Remain-puolen kampanja yritti selittää.
Legendaarinen vaalivalhe-bussi Southamptonissa: 350 miljoonaa puntaa viikossa lisää NHS:lle, vaalibussi valheellisesti väitti. (Kuva: Wikipedia)
Asuin perheeni kanssa Oxfordissa juuri tuon kansanäänestystä edeltävän kouluvuoden, elokuusta 2015 heinäkuun loppuun 2016. Savolaisista vanhemmista Lontoossa syntyneenä Paddingtonin savolaisena sain myös äänestää kesäkuussa 2016 Remainin puolesta Oxfordissa.
Matkalla äänestämään Remainin puolesta kesäkuussa 2016 Oxfordissa.
Vaalien jälkeen BBC haastatteli TV:ssä Cardiffissa (muistaakseni upean, Finlandiataloa hieman muistuttavan) valtavan kulttuurikeskuksen edustalla brexitiä kannattanutta nuorta miestä. Hän esitti vastauksessaan klassisen kysymyksen: Mitä EU on koskaan meille walesilaisille tehnyt? Toimittaja osoitti takana olevaa kulttuurikeskusta, mainitsi Englantiin johtavan moottoritiesillan sekä lukuisat muut aiemmin surkeassa jamassa ollutta Walesia tukeneet EU-hankkeet. (Tästä on hauska Monty Pythonin Life of Brian -leffan Mitä Rooma on meille koskaan tehnyt –kohtaukseen liittyvä meemi: Lukuisia versioita aiheesta Mitä EU on koskaan meille tehnyt? Ja kakun koristeeksi näyttelijä Patrick Stewartin tähdittämä Euroopan ihmisoikeussopimus-versio on tästä hulvaton.)
Itselläni poksahteli – kuvainnollisesti – verisuonet päässä. Olin turhaan yrittänyt saada silloisen työantajani, kansainvälisen viestintätoimiston Lontoon pomon, auttamaan Remain-kampanjaa, vaikka ilmaiseksi. Pomoni kieltäytyi, koska puolet toimistomme asiakkaista Lontoon Cityssä kannatti Brexitiä. He siis laskivat hyötyvänsä laista, mitä ilmeisimmin taloudellisesti.
Ja juuri tämän vaalien jälkeen BBC:n tekemän Wales-haastattelun kaltaisia sisältöjä Remainin olisi pitänyt kampanjassaan ennen äänestystä tehdä: osoittaa walesilaisille ja muille briteille, mitä käytännön hyötyä EU-jäsenyydestä oli. Opetus: Jos vastapuoli pohjaa tunneperäisen kampanjansa valheisiin, siitä kannattaa oppia tuo tunteisiin vetoaminen – mutta pitäytyä itse faktoissa. Remain-kampanja ei juuri tunteita puhutellut, vaan yritti tuoda esiin faktoja. Remain-kampanjan yritykset varoittaa EU-erosta seuraavasta taloudellisesta katastrofista leimattiin uhkien paisutteluiksi. Siksipä valhe voitti. Mutta totuus oli varoituksia karmeampi.
Kauppa romahti, investoinnit heikkenivät
Brexin jälkeen Walesin vienti EU:hun laski noin 31 prosentilla vuosien 2019–2024 välillä. Jo varhaisissa malleissa ennakoitiin noin 6 prosentin laskua viennissä – ja pelkästään sen pudotuksen arvo oli 1,1 miljardia puntaa. Vuotuisella tasolla EU-eron hinta on siis Walesilla laskutavasta riippumatta useita miljardeja vuodessa.
Brittihallitus yritti kompensoida saamatta jääneitä EU-tukia, mutta Brexitin jälkeen korvaava UK Shared Prosperity Fund jäi Walesin hallituksen mukaan noin £1,1 miljardia pienemmäksi kuin EU-rahoitus. Tutkimukset osoittavat, että erityisesti maaseutu- ja EU-vientiriippuvaisilla alueilla yrityslainoitus laski selvästi. Seneddin komitearaporttien mukaan Brexit on lisännyt kaupan esteitä ja nostanut hintoja, vaikutusten ollessa Walesissa muuta maata suuremmat. Walesin talous painottuu vahvasti maatalouteen ja perinteiseen teollisuuteen. Tutkimusten mukaan Brexit johti työpaikkojen menetyksiin ja tuotantorakenteen heikkenemiseen maataloudessa. EU-markkinoiden merkitys pysyi silti keskeisenä, jopa niin, että EU:n osuus viennistä kasvoi Brexitin jälkeen. Tämä kertoo riippuvuuden säilymisestä – ja muun viennin laskusta.
Todistelukynnys on korkea
Tämä siis taustaksi, miksi kenties nyt walesilaiset ovat saaneet tarpeekseen avoimista poliittisista valheista. Varsinkin kun mielipidetiedusteluista on Britanniassa jälleen noussut johtamaan, ainakin hetkellisesti, Nigel Farage, nyt Reform-nimisen puolueen, joka oli keskeisin Brexit-promoottori. Faragen poliittinen agenda, alati vaihtuvista nimistä huolimatta, on samankaltainen kuin Trumpin Maga-aate. Suomessa puolueista Reformia lähimpänä aatteellisesti ja vaaliteemallisesti on Perussuomalaiset.
Walesin vuonna 2024 voimaan tulleet uudistukset tarkoittavat käytännössä sitä, että ehdokas voi syyllistyä rikkomukseen, jos hän tietoisesti esittää valheellisen faktaväitteen ja pyrkii johtamaan äänestäjiä harhaan. Keskeistä on tahallisuus ja todistettavuus, ei poliittinen mielipide tai tulkinta.
Poliittinen liioittelu, arviot tai tulevaisuutta koskevat lupaukset eivät sellaisenaan kuulu lain piiriin. Tämä rajaus on tehty nimenomaan sananvapauden turvaamiseksi.
Walesin parlamentissa uudistus hyväksyttiin käytännössä yksimielisesti. Julkisten tietojen mukaan vain yksi edustaja äänesti vastaan. Ainakin irvileukojen mukaan ainoa vastustaja olisi ollut Reform UK:n edustaja.
Seuraako tästä mitään? Vai onko tämäkin laki kuin suomalainen vaalirahoitussäätely, joka on käytännössä hyveviestintää – ja valottaa parhaimmillaankin vain osan käytetyn vaalirahan määrästä, muttei sen lähteitä, jotka on naurettavan helppo peittää säätiöiden, rahastojen ja erilaisten puolueosastojen kirjanpitoon.
Jotain kyllä tapahtui: 1) politiikan pelisääntöjä siirtyi osittain tuomioistuinten arvioitavaksi, 2) ehdokkaiden valehtelun riskitaso kasvoi, jos viestintä perustuu tietoisesti virheellisiin väitteisiin ja 3) vaalikampanjoiden faktapohjaa pyritään nyt vahvistamaan institutionaalisesti. Se lisää varmasti mediankin mielenkiintoa harjoittaa välitöntä faktantarkastamista. Ettei käy niin kuin BBC:n toimittajalle, joka esitti Brexit-valheita paljastavia haastattelukysymyksiä Walesissa vasta kansanäänestyksen jälkeen.
Valehtelulailla on toki myös ongelmansa: Todistelukynnys on korkea, ja väärin käytettynä sääntely voisi politisoida oikeusjärjestelmää. Toisaalta nykytilanne, jossa räikeätkin valheelliset väitteet voivat levitä ilman seuraamuksia, on lievästi ilmaisten ongelmallinen, kuten yllä olevat laskelmat osoittavat.
The New Yorkerin satiirikko Andy Borowitz iski välittömästi, kun Brexit-äänestyksen tulos oli selvä: “Britit menettävät oikeuden väittää, että amerikkalaiset ovat heitä tyhmempiä”
Mallia Suomelle
Me suomalaiset pidämme itseämme kovin rehellisinä. Kansainvälisissä vertailuissa esimerkiksi kadonneiden lompakkojen palautusprosentti on huikean korkea. Uskottelemme myös toisillemme, ettei Suomessa ole korruptiota, joten menestymme siinäkin erinomaisesti, kun asiaa mitataan kansainvälisissä kyselytutkimuksissa. Niissä nimenomaan mitataan mielipiteitämme korruption vähäisyydestä, ei korruption määrää.
Politiikassa pelisäännöt ovat kuitenkin viime vuosina muuttuneet, osin kiitos kansainvälisten virtausten. Suomessakin on yhä enemmän suoraa disinformaatiota ja tarkoituksellista harhaanjohtamista, jopa perinteisillä puolueilla – ja miljardeja euroja koskevissa lakiprosesseissa. Sellaisissa, kuten hankintalain muutokset, jonka uudistajat ovat turvautuneet jopa harhaanjohtaviin, yliopistollisiin tilaustutkimuksiin. Näiden valheiden takana ovat laista hyötymään pyrkivät, aivan kuten Britanniassa Brexit-kampanjan aikaan.
Walesin malli tarjoaisi keinon rajoittaa tätä lisääntyvää ja yhä häpeämättömämpää poliittista valehtelua. Rajattu sääntely koskisi vain tahallisia ja todennettavia valheita. Sillä olisi korkea näyttökynnys, joka suojaisi poliittista keskustelua. Se kohdistuisi selkeästi vaaliprosessin ytimeen – ja toivottavasti vähentäisi irvokkaimpia ylilyöntejä vaalivalehtelussa asettaen rajan kaikkein räikeimmälle tietoiseen harhaanjohtamiseen perustuvalle kampanjoinnille.
Riittääkö suomalaiselle demokratialle, että valhe koko mittakaava paljastuu myöhemmin, usein vasta usean vaalikauden jälkeen, kuten Brexin kohdalla – vai pitäisikö järjestelmän pystyä puuttumaan siihen jo vaalien tai lakiprosessien aikana? Eriasteiseen vaalivalehteluun syyllistyvät Suomessakin puolueen laidasta laitaan. Olennaista olisi saattaa kunkin vallassa olevan tahon valheet erityistarkkailuun, varsinkin jos vaalihuumassa annetut valheelliseen tietoon perustuvat lupaukset todella johtavat Oy Suomi Ab:lle selvästi vahingollisiin asioihin, kuten eri tavoin veronmaksajille kalliiksi tulevaan lainsäädäntöön.
Entä Amerikan malli?
Eräs vaihtoehto olisi toki kopioida amerikkalaista senaatin kuulemiset -käytäntöä. Alkuvuodesta 2026 kalifornialainen demokraattisenaattori Ted Lieu syytti oikeusministeri Pam Bondia laittomasta valanvastaisesta valehtelusta (“lying under oath”). Tästä voi seurata jopa viiden vuoden vankeusrangaistus, kuten muutama Trumpin avaintukija sai kokea vaalitappion ja sitä seuranneen epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen.
Ted Lieu (oik.) syytti senaatin kyselytilaisuudessa Pam Bondia laittomasta, valanvastaisesta valehtelusta.
Suomen perustuslain mukaan kansanedustajan tulee toimia “oikeutta ja totuutta noudattaen”. Ministerien osalta perustuslaki edellyttää, että heidän tulee olla “rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja”. Kansanedustajaa suojaavat laaja puhevapaus ja syytesuoja eduskunnassa. Edustajaa ei käytännössä voida asettaa syytteeseen hänen puheistaan ilman erittäin suurta (5/6) enemmistöä eduskunnassa. Istuntosalissa ei edes saa syyttää toista valehtelusta. Se katsotaan epäasialliseksi käytökseksi. Puhemies voi antaa huomautuksen, keskeyttää puheen tai määrätä kurinpitotoimia. Eduskunta voi antaa epäluottamuslauseen ja ministeri voi joutua eroamaan, kuten on tapahtunut pääministeritasollakin Suomessa. Mutta luottamus ratkaisee, ei juridinen totuuden arviointi.
Olisi ehkä kohtuutonta tuoda valehtelua kriminalisoiva lainsäädäntö voimaan ministerien kyselytunnille. Mutta koska ilmeisen tietoisen valehtelun lisääntyessä myös suomalaisen politiikan huipulla, jonkinlaisella sovelluksella amerikkalaisesta “erityiskyselytunnista” voisi olla valehtelua puhdistava vaikutus. Siis sellaisesta, jossa tietoinen valhe eduskunnassa voisi johtaa muuhunkin kuin vain erittäin poikkeuksellisissa oloissa ministeripestin päättymiseen ja kansanedustajatyön jatkumiseen.
Valhe mahdollistaa korruption, joka on myrkkyä talouskasvulle
Entä miten tämä kaikki liittyy kasvuun? Poliittinen valhe mahdollistaa yhä avoimemman korruption. Ja korruptio vahingoittaa monella tapaa talouskasvua sekä romuttaa julkista taloutta. Korruptioon, joka Suomessa on valtaosin tehty niin helpoksi tehdä laillisesti, ettei laittomuuksiin ole mitään järkeä syyllistyä, ja joka suosii yleensä suuria, kansainvälisiä toimijoita. Näin laillistettu korruptio edistää esimerkiksi markkinoiden keskitymistä suurille toimijoille, jota KKV kuvaa lukuisissa raporteissaan. Selvyyden vuoksi: KKV ei kuvaa korruptiota, vaan markkinoiden keskittymistä suurille. Korruptio avaa sille ovet. Suomalaista korruptiota kutsutaan kaunostellen “piilokorruptioksi”, vähän niin kuin alkoholistia voi kutsua “sosiaalisesti rajoittuneeksi”. Se heikentää suomalaisten pk-yritysten mahdollisuutta kasvaa oikeasti keskisuuriksi, jopa suuriksi.
Mielikuva Suomesta vähäisen korruption maana on toki hyvä asia: se edistää myös suurinvestointien tuloa, sillä poliittinen riski Suomessa on lähes kaikkialle muualle maailmaan verrattuna vähäinen. Poliittinen valhe ja korruptio siis todellakin liittyvät kasvuun – ja varsinkin sen puutteeseen. Mutta silmiemme ummistaminen tälle todelliselle ongelmalle on jälleen yksi este talouskasvullemme.
P.S.
Britanniassa nostaa päätään nyt maaliskuun lopussa 2026 The Rejoin EU Party (Liitytään takaisin Euroopan unioniin -puolue), joka kampanjoi keräämällä jäsenliittymisiä esimerkiksi Facebookissa (kuva alla). Melkein itsekin olin jo täyttämässä hakemusta – kunnes muistin, että aion vastaisuudessakin pysyä puoluepoliittisesti ultrasitoutumattomana. Mutta Brexitin omakohtaiset kokemukset tuhoisasta, tietoisesta faktojen kieltämisestä ja avoimen poliittisen valehtelun vaikutuksista jättivät minuun pysyvän muistijäljen. En väitä, että poliittinen valhe koskaan poistuisi sen laittomaksi julistamalla. Mutta kenties se voisi palauttaa edes pyrkimyksen totuuteen – ja asettaa edes jonkinmoisen sosiaalisen hinnan siitä, että täysin häpeilemättömästi julistaa mustaa valkoiseksi.
Lähteet:
- Senedd Research: New Bill seeks to strengthen accountability of Members and tackle election misinformation
- Wikipedia: Elections and Elected Bodies (Wales) Act 2024
Yahoo News UK: Just one MS voted against a new law in Wales on telling lies - The Guardian: Welsh government commits to making lying in politics illegal
- Senedd Research: Proposals to tackle deliberate deception by politicians
- Econofact: The Economic Costs of Brexit on the UK
- King’s College London: New research finds UK investment up to 18 per cent lower as a result of Brexit
- Wikipedia: Economic effects of Brexit
- The New World: Nine years on, the huge true cost of Brexit is revealed
- The Guardian: Brexit costing Britain £500m a week and rising, says report
- LinkedIn (analysis citing OBR-based estimates): Brexit is costing the UK £2.3 billion per week
- Economics Observatory: How is the Brexit trade agreement affecting the Welsh economy?
- UK Parliament / Hansard: Brexit Economic Impact
- Senedd Research: Reviewing the Brexit deal: Wales’s first four years of the Trade and Cooperation Agreement
- Nation.Cymru: Major report paints bleak picture of Brexit impact on Wales
- UK Parliament evidence: Evidence on Brexit, trade and customs: implications for Wales
- Welsh Government / Senedd Research: EU transition and economic prospects for firms in Wales
- Bangor University: Study reveals severe post-Brexit reduction in lending to SMEs in rural areas
- Wikipedia (compiled official data): Economy of Wales
- ScienceDirect: Brexit and the livestock sector in Wales
- Nation.Cymru: Welsh exports have become more dependent on the EU after Brexit
- Forbes: Ted Lieu Accuses Bondi Of Lying Under Oath To Her Face
- Yle: Valehtelusta syyttäminen ehdoton tabu eduskunnass
- Yle: Perustuslaki takaa kansanedustajan toimintavapauden
- Eduskunta: Hallituksen valvonta
- Yle: Eduskunta ei antanut lupaa syyttää Mäenpäätä
- Demokraatti: Eduskunnassa ei saa syyttää valehtelusta
- MTV Uutiset: Kansanedustajaa huomautettiin kielenkäytöstä
- Tieteentermipankki: Ministerivastuu
- Suomen Uutiset: Ministereiden on lain mukaan oltava rehellisiä
- US Congress: False Statements and Perjury: An Abridged Overview of Federal Criminal Law
