Todellinen rakennemuutos Suomen talouteen: Saksan Mittelstand-opetuksia verotuksesta ja omistuksen jatkuvuudesta

Todellinen rakennemuutos Suomen talouteen: Saksan Mittelstand-opetuksia verotuksesta ja omistuksen jatkuvuudesta

By in Kasvuinstituutti, News Tag , , , , ,
Mittelstand

Jan Erola / Kasvuinstituutti

Suomessa käydyssä keskustelussa sekä perintöveron poiston puolustajilla että vastustajilla tuntuu jälleen unohtuvan kansallisen edun ajattelu. Asiaa sivutaan kyllä mainitsemalla perheyritykset. Ja sitten alkaa taas äänestäjien tavoittelu joko saamapuolella olevien tai omaisuuksien keskittymisestä ja vähenevistä verotuloista valittavien puolella. Todellinen rakennemuutos kohti perheyrittäjävetoista taloutta vaatisi veropopulismin sijaan pitkäjänteistä ajattelua ja tekoja. Saksassa perhetaustaisilla keskisuurilla on keskeinen, arvostettu asema, riippumatta poliittisista suhdanteista. Sieltä onkin hyvä hakea oppeja onnistumisista.

Entäpä jos kerrankin keskittyisimme ääntenkalastelun sijaan talouteen? Ja siihen, miksi Saksassa on laaja pk-yritysten joukko, joka kannattelee maan taloutta, mutta Suomessa ei? Entäpä jos puheet talouden rakennemuutoksesta todella tarkoittaisivat talouden rakennemuutosta – eikä kiertoilmaisua valtapelistä työmarkkinoilla? Kun Suomessa vuonna 2022 yritettiin ottaa mallia Saksan Mittelstandista, mitä olennaista jäi oivaltamatta?

Saksan taloudellista menestystä selitetään usein koulutuksella, insinööriosaamisella ja vientivetoisuudella. Ne ovat totta, mutteivät yksin riitä. Taustalla on pitkä kehityskaari: yli sadan vuoden aikana rakennettu järjestelmä, jossa omistuksen jatkuvuus on ollut keskeinen periaate. Tämä näkyy erityisesti perheyrityksissä, Mittelstandissa, joka muodostaa Saksan talouden selkärangan.

Keskeinen väline tässä kehityksessä on ollut perintöverotus ja tapa, jolla sitä on sovellettu yritysvarallisuuteen.

Mittelstand

Weimarin tasavallan aikana 1920-luvulla Saksaan vakiintui moderni perintövero. Se oli progressiivinen ja perustui sukulaisuussuhteisiin, kuten muuallakin Euroopassa. Tavoitteena oli hillitä suurten omaisuuksien kasautumista. Samalla järjestelmässä oli alusta alkaen yksi ratkaiseva piirre: tuotannollista omaisuutta ei kohdeltu samalla tavalla kuin passiivista varallisuutta. Yritysten sukupolvenvaihdoksia ei haluttu estää verotuksella. Tämä loi perustan mallille, jossa yritys voi siirtyä sukupolvelta toiselle ilman että se joudutaan myymään tai pilkkomaan verojen maksamiseksi.

Tämä jatkuvuuden suojausperiaate on säilynyt Saksassa (läntisessä nyt ainakin), rajuistakin poliittisista murroksista huolimatta.

Kun kansallissosialistit nousivat valtaan vuonna 1933, talousjärjestelmä muuttui monella tavalla radikaalisti. Ammattiyhdistysliike murskattiin, lakot kiellettiin ja palkkaneuvottelut loppuivat. Yritykset sidottiin valtion tavoitteisiin, erityisesti uudelleenaseistamiseen. Suuryritykset, kuten Krupp, IG Farben ja Siemens, hyötyivät massiivisista valtion tilauksista, kartellien sallimisesta ja kilpailun rajoittamisesta.

Silti yksi rakenne säilyi: perheomistuksen jatkuvuus.

Perintöveroa ei kuitenkaan poistettu. Järjestelmä jäi voimaan, mutta sitä muokattiin poliittisesti. Merkittävin muutos nähtiin maataloudessa. Vuoden 1933 Reichserbhofgesetz loi niin sanotut perintötilat, joita ei saanut pilkkoa ja jotka siirtyivät yhdelle perilliselle. Näiden tilojen verokohtelu oli kevyempi. Tarkoitus oli rakentaa pysyvä talonpoikaisluokka ideologisista syistä, mutta vaikutus oli samalla verotuksellinen: tietyissä omaisuusluokissa sukupolvenvaihdos voitiin tehdä ilman merkittävää verorasitusta.

Teollisuudessa perheyritysten jatkuvuus nähtiin käytännöllisenä. Yrityksiä ei haluttu hajottaa. Omistus sai pysyä yksityisenä, kunhan toiminta palveli valtion tavoitteita. Tämä oli autoritäärinen kompromissi: omistus säilyi, päätösvalta kaventui.

Samalla järjestelmään liittyi synkkä puoli: Juutalaisten omaisuutta takavarikoitiin ja siirrettiin pakolla uusille omistajille. Tämä oli järjestelmällistä ryöstöä, joka muutti omistusrakenteita nopeasti ja väkivaltaisesti.

Toisen maailmansodan jälkeen Saksa rakennettiin uudelleen, mutta läntisessä Saksassa perheyritysten jatkuvuutta ei haluttu edelleenkään vaarantaa. Nyky-Saksan perintöverojärjestelmä on edelleen progressiivinen, mutta sisältää laajoja huojennuksia yritysvarallisuudelle. Kun yritys siirtyy sukupolvelta toiselle ja toiminta jatkuu, verorasitus voi olla huomattavan kevyt, joissakin tapauksissa lähes olematon.

Tämä on keskeinen selitys Mittelstandin vahvuudelle. Yrityksiä ei tarvitse myydä sukupolvenvaihdoksissa. Omistus säilyy pitkäjänteisenä. Investoinnit voidaan suunnitella vuosikymmeniksi eteenpäin. Yrityskulttuuri rakentuu jatkuvuuden varaan, ei nopean exitin logiikalle, joka on suomalaiselle uudelle yrityskulttuurille leimallista.

Saksassa verotus ei ole ollut pelkkä tulonjaon väline, vaan myös teollisen rakenteen työkalu.  Mittelstand on institutionaalinen rakennelma, jota on vahvistettu sukupolvesta toiseen. Kolmas valtakunta ei sitä luonut, muttei myöskään purkanut. Sen jälkeen rakennettu liittotasavalta palautti markkinatalouden, mutta säilytti tämän yhden keskeisen elementin.

Tuloksena on talous, jossa menestyvät suomalaisittain suuret ja kansainvälistäkin liiketoimintaa laajasti toteuttavat perheyritykset ovat yleisiä. Suomessa on toki positiivisia poikkeuksia sääntöön, kuten kolmannen Herlin-sukupolven johdossa oleva Kone Oy.

 

Luottamuksen infrastruktuuri: Miksi Saksan Mittelstand kestää poliittiset syklit

Saksan Mittelstandin vahvuus perustuu perheomistuksen ja vientiosaamisen lisäksi työmarkkinamalliin, jossa yritysten ja työntekijöiden välinen yhteistyö on rakennettu instituutioiden varaan. Keskeinen elementti on yhteistoiminta, Mitbestimmung, jossa työntekijöillä on edustus yritysten päätöksenteossa sekä hallitustasolla että yrityskohtaisissa neuvostoissa, Betriebsrat-järjestelmässä. Tämä on lakiin perustuva rakenne, joka pakottaa osapuolet neuvottelemaan.

Erityisesti kriisitilanteissa tämä malli tulee näkyväksi: Saksassa irtisanomisia pyritään järjestelmällisesti välttämään. Sen sijaan käytetään joustoja, kuten työaikojen lyhentämistä ja palkkojen sopeuttamista. Tunnetuin esimerkki on Kurzarbeit-järjestelmä, jossa työaikaa vähennetään ja valtio kompensoi osan ansionmenetyksestä. Malli on toistuvasti osoittanut kykynsä säilyttää työsuhteet myös syvissä taantumissa.

Paikallinen sopiminen on keskeinen osa tätä kokonaisuutta, mutta se ei ole täysin vapaa markkinaehtoinen järjestely. Saksassa toimialakohtaiset työehtosopimukset luovat rungon, jonka sisällä yritykset ja työntekijät voivat sopia poikkeuksista niin sanottujen opening clause -järjestelyjen kautta. Tämä mahdollistaa joustot ilman että koko järjestelmän legitimiteetti murenee.

Tämän seurauksena syntyy luottamus, joka on käytännön toiminnan tulos. Yritykset eivät käytä kriisejä systemaattisesti henkilöstön karsimiseen ja työntekijäpuoli hyväksyy joustoja, kun ne nähdään aidosti yrityksen jatkuvuutta turvaavina. Tämä vuorovaikutus on keskeinen syy siihen, miksi Saksan työmarkkinamalli toimii suhteellisen vakaasti eri suhdanteissa.

Tällä on myös poliittinen ulottuvuus. Koska järjestelmä tuottaa ennustettavuutta ja koetaan molempien osapuolten kannalta toimivaksi, sen keskeiset elementit nauttivat laajaa poliittista hyväksyntää. Mittelstandin asemaa tukevia rakenteita, mukaan lukien yritysten jatkuvuutta helpottavat veroratkaisut, ei nähdä yhden poliittisen leirin etuna, vaan osana kansallista talousmallia. Siksi niitä ei pureta hallitusvaihdosten yhteydessä.

Saksan malli perustuu kokonaisuuteen: työntekijäedustukseen, neuvottelujärjestelmään ja kriisijoustoihin. Luottamus on tämän järjestelmän seuraus. Tämä erottaa Saksaa nyky-Suomen kaltaisista maista, joissa työmarkkinat rakentuvat kärjistyneen vastakkainasettelun kuin institutionaalisen yhteistyön varaan.

Großer Mittelstand: Im Süden und Westen am stärksten vertreten

 

Pro Perheyrittäjyys vaatii maltillista radikalismia

Perheyritysten asian ajaminen on suomalaispoliitikkojen puheissa vähän kuin puurakentamisesta puhuminen: paljon kauniita sanoja vuosikymmenestä toiseen, mutta hyvin vähän vaikuttavia tekoja. Vuonna 2022 Perheyritysten liitto ja EK julkaisivat oman Mittelsrand-ohjelmansa, josta puuttui juuri se olennainen elementti, joka on tehnyt Saksan-mallista kestävän: luottamus.

Suomessa keskustelu keskittyy usein yhteen kohtaan kerrallaan, kuten verotukseen tai paikalliseen sopimiseen. Mittelstand syntyy vain, jos verotus ja työmarkkinaehdot yhdistetään. Toki niin on tehty Suomessakin, kun vielä oli kolmikanta. Ilman työntekijäedustusta paikallinen sopiminen murentaa luottamusta. Ilman veroneutraalia omistusta yritykset myydään. Ilman poliittista jatkuvuutta investointeja omaan yritykseen ei synny.

Jos Suomeen halutaan rakentaa Saksan kaltainen Mittelstand, ei riitä yksittäinen perintöveron uudistus tai työmarkkinoiden hetkellinen erävoitto. Kyse on kokonaisuudesta, jossa omistajuus, työmarkkinat ja instituutiot tukevat toisiaan pitkällä aikavälillä. Saksassa tämä malli on rakentunut yli vuosisadan ajan, ja sen ytimessä on ajatus jatkuvuudesta, luottamuksesta ja ennustettavuudesta. Suomessa keskustelu on sirpaleista ja lyhytjänteistä. Siksi tarvitaan ohjelma, joka sitoo nämä elementit yhteen. Esimerkiksi Ruotsissakin työntekijöillä on edustus yritysjohdossa.

Tällainen ohjelma tarkoittaisi käytännössä seuraavia kymmentä kokonaisuutta:

  • Sukupolvenvaihdosten veroneutraalius: perheyrityksen siirtyminen seuraavalle sukupolvelle ei saa johtaa pakkomyyntiin. Yritysvarallisuuden perintö- ja lahjaverotusta on kevennettävä selvästi, kun toiminta jatkuu.

  • Pitkäjänteisen omistajuuden kannusteet: verotuksen tulee suosia pitkäaikaista omistamista ja lisäinvestointeja, ei nopeita irtautumisia. Omistuksen aikahorisontti on vuosikymmeniä, ei kvartaalitaloutta.

  • Yritystason yhteistoimintamalli: Suomeen tarvitaan vahvempi, pysyvä työntekijäedustus yrityksiin. Ei pelkkää kuulemista vaan aitoa osallistumista päätöksentekoon, erityisesti keskisuurissa yrityksissä.

  • Paikallinen sopiminen hallitusti: joustot ovat välttämättömiä, mutta niiden tulee perustua neuvotteluun, ei saneluun. Työehtosopimukset muodostavat rungon, jonka sisällä voidaan sopia yrityskohtaisista ratkaisuista.

  • Suomalainen Kurzarbeit-malli: kriisitilanteissa ensisijainen keino ei ole irtisanominen, vaan työajan lyhentäminen ja valtion tuki. Tämä säilyttää osaamisen yrityksissä.

  • Työaikapankit ja joustavat mallit: työaikojen ja palkkojen joustoja tulee kehittää normaalitilanteessakin. Näin yritykset voivat sopeutua kysynnän vaihteluihin ilman henkilöstövähennyksiä.

  • Investointikannusteet pk-yrityksille: nopeutetut poistot, tutkimus- ja kehitystuki sekä ennakoitava verotus tukevat kasvua. Mittelstand rakentuu investoinneista, ei tukiaisista.

  • Rahoitusmallin vahvistaminen: tarvitaan pitkäjänteistä, kärsivällistä pääomaa. Alueelliset ja yrityslähtöiset rahoituskanavat ovat keskeisiä, jotta yritykset eivät ole riippuvaisia lyhyen aikavälin tuottovaatimuksista.

  • Koulutuksen ja yritysten kytkentä: oppisopimusmallia ja yritysten roolia koulutuksessa on vahvistettava, varsinkin kun ammatillisesti koulutuksesta on jatkuvasti leikattu. Osaaminen syntyy yhteistyössä, ei erillisissä siiloissa.

  • Poliittinen jatkuvuus yli vaalikausien: keskeiset perheyrityksiä ja työmarkkinoita koskevat pelisäännöt on vakautettava. Yritykset investoivat vuosikymmeniksi, joten politiikan on oltava ennustettavaa.

Tämän kokonaisuuden ydin on yksinkertainen: Mittelstand syntyy yhteiskuntasopimuksella. Samalla on paha kaiku 1990-luvulta, mutta Jean-Jacques Rousseaun kirjasta tuttu termi on sisällöltään hyvä. Keksittäköön sille joku uusi “tammikuun kihlaus” -henkinen termi. Ehkä siinä pitää olla joku sitouttava sana, kun “luottamus”, mukana. Looginen olisi Luottamussopimus. Pikainen verkkohaku paljastaa, että hyviä ideoita harvoin keksii ensimmäistä kertaa: Risto Harisalo kirjoittanut Tampereen yliopiston vuonna 1996 julkaistun vihkosen Luottamussopimus : Oriveden malli politiikan ja hallinnon elvyttämiseksi. Ehä Harisalo sallii termin kierrättämisen jahka minäkin keksin sen ennen hänen teokseensa törmäämistä.

Saksassa tämä yhteiskuntasopimus yhdistää työnantajat, työntekijät ja valtion. Suomessa vastaava malli edellyttää siirtymistä pois lyhyen aikavälin vastakkainasettelusta kohti pitkän aikavälin yhteistyötä. Perheyritysten näkökulmasta tämä tarkoittaa nykyistä maltillisempaa linjausta vaikuttamistoiminnassa. Vaikka liittoumassa on voimaa, ääriärhentelijöiden porukassa on turha kuvitella saavansa pysyviä vaikutuksia toimintaympäristöönsä. Menestystä ei rakenneta vain seuraavaa hallituskautta varten, vaan seuraavaa ja sitä seuraavaa sukupolvea varten. Suomalainen Mittelstand on vähintään sadan vuoden projekti. Sen perusta on luottamus, joka rakennetaan arjessa ja ulottuu yli vaalikausien ja poliittisten suhdanteiden.

Lähteet:
Comments are closed.